IRC-Galleria

mitähän kannattais kertoa... no kissat ainaki on seonnu lopullisesti!
ne re-locatettiin tässä pari yötä sitten ja ensi ne oli ihan "W000th???" ja ne kulki vaan seinänvierttä ja jos joku käveli niitten lähelle ne otti puolustus asennon ja näytti hampaita.. sitte ne unohti toisensa ja ei tunnistnu toisiaan jos tulivat käytävillä vastaan...
no loppujen lopuks sitte rauhoittuivat ja tuli ilta.

normaalina iltana kun mä ja sligi aletaan syödä iltapalaa ja juodaan kaakaota sohvalla, kattellaan rauhallisesti telkkua tai jotain muuta, jotta kerkeis rauhoittua hetkisen hetkisen elämän keskellä ja sais ehkä paremmin nukahettua ( huom! ei toimi ) niin nämä pojat alkaa sitte sellasen juoksemis rumban että ei oo totta... jahtaavat siis toisiaan tasan niinkauan että mä laitan jomman kumman, tai molemmat, jäähylle vessaan.sit on suht rauhallista kunnes alkaa nukkumaan meno. silloin molemmat keksii mahdollisimman ärsyttäviä ääniä jotta mä nousisin sängystä ja menisin kattomaan telkkua, ajatuksessa "aivain sama, emmä näköjään saa nukuttua muutenkaan niin kattellaan sitte jotain katastrofi stunt ohjelmaa jimiltä. sit on koko kämppä hiljanen ja kissat nukkuu sliginkaa sängyssä...

toisin on nyt...

ei iltarallia pitkin kämppää.
ei ylimääräsiä naukumis huutoja öisin...
myös minä saan nyt nukkua sängyssä...

meinasin kammeta nämä molemmat kissat kainalooni tänään ja viedä lääkäriin jotta sais niitten päät kuvattu ja mahdollisesti tehä sellasen pika pikasen lobotomian, kunnes Cyd todisti että kaikki on niinku ihan normaalisti, eli epänormaalisti niitten pienissä saatanan asuttamissa päissä.


se eksy. se eksy meijän kämppään... toki onhan siellä about 44 neliötä enemmän tilaa ku ennen, mutta aikuinen kissa ei vaan eksy taloon jossa asuu. se vaan ei oo oikein millään lailla.
mutta niin se teki.
ensin se huusi ja huusi ja huusi ku syötävä. mä huusin sille ihan toisesta päästä taloa "kulje ääntä tai vaihtoehtoisesti valoa päin" kissa hiljeni ja jatkoin muovien irrottamista seiniltä. minding my own bussiness. aikani istuttua hiljaa muovipalojen ja mattopuukkojen keskellä, tuli tunne että kaikki ei oo ok. lasten huoneesta kuulu ääntä... suhisevaa ääntä... niinku joku kusis rytmisesti. kusemisesta ei voinu olla kyse, koska vaikk apaine ois kuin kova, se ei kuulu niin pitkälle... monen mutkan kautta 88 neliön päähän?! ei voi olla.

hiivin sitte talon toiseen päähän ja huomaan että kissa raapii lastenhuoneessa olevaa vaatekaappia kotkan kynsillään. mitä helv? avasin kaapin oven valmiina kohtaamaan ainaki ison rotan, tai vähintään naapurista karanneen kalkkarokärrmmeen, mutta kaapissa ei ollu mitään.. paitsi piirretty vaaleenpunanen robotti. alaston robotti hehe... mutta kissa oli onnellinen. se sai niinku se haluskin, eli oven auki kaappiin, ja matka jatkuu. kissa ei siis halunnut edes mennä kaappiin sisälle vaan jatko matkaa seuraavaan huoneeseen.

ok. tajusin että mua oli kusetettu taas kerran ja pahasti ja päätin sitte että seuraava elikko joka meille tulee on jalaton, kädetön, äänetön ja myös suotavaa on, hengetön.
miten häätää saatana pois kissoista?
miten kissa voi vittuilla ihmiselle noin paljon?


päätin sitte mennä vessaan. ihan rutiini homma, kunnes se ääni alko taas. true, olin kusella mutta se ei ollu se ääni, vaan joku oli ovella.
molemmat kissat! koska kotkakynsien ääni vasten ovea on kauhea, ja kukaan ei ollu kotona avasin oven.
kissat siinä istu avonaisen oven eessä, helvetin tärkeet ilmeet kasvoillansa, eikä liikkunu mihinkään. istu siinä rauhassa kusella ku kaks älypäätä tapittaa sua nappi silmillään ja selvästi nauraa sulle. huh onneks en oo mies.

no joo... eiköhän siinä oo tarinaa tarpeeks tälle päivää... alkaa tää työpäivä tulla päätökseen ja huomenna on vapaapäivä! jess! ihanaa! <3