Kylläpä elämä taas on. Eilen työporukalla viihteellä... Ehkä hieman tuli oltua päällään, mutta se on melko normaalia. Pitkään aikaan ei oo tullu käytyä missään, nousi liian helposti hattuun... Noh, ajoissa lähdin kuitenkin kotiin että sen verran tolkku kuitenkin oli tallella. Taisin simahtaa suhteellisen äkkiä, koska puhelimeni oli vetänyt zembaloita keskenään yöpöydällä. Heräsin puolilta päivin ja totesin että olo on oikein mainio. Iltapäivällä/illalla iskikin sitten väsy... Söin ison satsin pyttäriä, oikasin sänkyyn kun tuli ähky ja sammahdin alta momentin. Nukkuessani puhelin oli jälleen elänyt omaa elämäänsä, 6 vastaanotettua viestiä ja 10 vastaamatonta puhelua kuudelta eri ihmiseltä. Mahtavaa kun ihmiset kaipaa mua just sillon kun en oo tavotettavissa! No, pitihän sitä sitten heräillä yheksän aikaan illalla ja lähtee taas liikkeelle. Kävellen keskustaan, iski vitutus jo muutaman tunnin jälkeen ja takasin kotio. Mahtava ilta siis. Ja kaveritkin on kavereita vaan sillon kun ne tarvii kyytiä... Että elämä on. Jos siivois ja menis nukkumaan.