Ehdimme viettää muutaman yhteisen kuukauden, vaikka ne tuntuivat ikuisuudelta. Aina kun avasin oven, olit siinä vastassa. Uskollisesti. Tiesin, ettei tämä voi kestää, olimme liian erilaisia. Mutta olit niin mukautuva, sovit yhteen niin monen tykkäämäni asian kanssa. Ne yhteiset hetken teen ja keksien seurassa, elokuvat ja suklaa.. ne hetket oli luotu meitä varten.
Mutta on aika lopettaa tämä. Minun on jatkettava elämääni, sinun tiesi on toinen. Olet minulle.. liian nuori, liian vanha. Viimeinen hetki tuli vastaan jo yli kuukausi sitten, mutta nyt vasta voin luopua sinusta. Muistan sinua silti lämmöllä, ei toinen maitopurkki ole vertaisesi.
R.I.P kevytmaito 1.11.-8.11.2006