IRC-Galleria

Antaisin mitä vaan, kun saisin olla onnellinen
Herätä uuteen aamuun joka oisi mulle täydellinen
Sydämmessä rakkaudentunne ikuisesti yksinäinen
Kaiken tän tuskan peitän vaan mun kovan kuoren alle
Oonko onnellinen vai huijaanko teitä hymylläni?

Oon tunteiden vanki, mullon kahleet kiinni jaloissani,
Joka kerta piinaa, mut viel pysynkö enään ajatuksissani?
Elämä on kovaa, mä tiedän kyllä sen..
Nää kahleet jaloissani vielä joskus katkaisen!
Välillä tuntuu etten kunnolla enään pysty hengittämään
Sisälläni muistot, jotka arvet sieluuni mun jättää..

Pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin
Moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin
En puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut
Ekä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut..

Taas se sama tunne kapuaa
Ja syö mut sisältä hajalle, yli hermoi riistävän rajan...
Se pistää vuotaan kun veitsen viiltävä palanen