Nämä ovat ikuisia hetkiä
ajan lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
ja laskee sekuntteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen...
ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jällleen silmiin sarastaa
hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniinpi
hän huomaa vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa hän alkaa jo tottua
ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jällleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jällleen silmiin sarastaa...