Himas saanu silti kaikenlaista aikaa, vaik vieraita menny,tullu ja ollu yötäpäivääki välillä..kyniä ja papereita kulunut kuin toimistossa,useinki myös itse kirjoitan,( vaikka kamut kuuleeki) ,mut niin usein ;)loputonta pulinaa tulee suustani,et nauretaa aina välillä, et vaik oonki nykyään kuuro, välil monikin toivois et olisinpa mykkäkin välillä..toisaalta siltkin useasti saanut lukea kavereiden sanovan, että" mukava pelkästään kuunnella",että" hoida sä puhe puoli vaa kokonaa, nii kommentoin kyl:)".
Nukkumis-ehtimisistä en viitsi kommentoida mitään, mutta tietenkin on varmuudella odottamassa kohtalainen balansointi silläkin saralla..Eräs henkilö juuri äsken yllätti positiivisesti"eräänlaisen tauon" jälkeen,kun monestikin on kuin refleksinä havahtunut nähdessään vilaukselta tai syrjäsilmällään sellaista,että sähköistyneenä sydänkin säksättäen ;) on luullut taas kohdanneensa hänet..
Hiusten ja vaatetuksen ja vartalon sekä liikkumisensakin osa-alueista alkunsa saaden, voi täysin tuntematonkin naisolento siksi käynnistää tahattomasti ja ainakin tietämättään reaktioita, jotka ovat ilahtumista sekä havahtumista(kenties toiveikkaana)jälleennäkemisestä, mutta on joutunutkin toteamaan erehtyneensä, kokien itsensäkin yllättäen asian johdosta ainakin jonkinlaisen pettymyksenkin tunteen, kun huomaa olleensa aivan väärässä ja siis ilmeisesti edelleen toivoen ja odottaen, että tiemme taas risteävät tai sopivasti osuisimme samaan paikkaan istustumaan ja ehkä taas vaihtamaan ajatuksia ym niin kirjoitellen kuin ihmisten planeetalla olon alusta asti olleella ihmiskuntaa yhdistävillä kehon- ja elekielen sekä ilmeiden ym rikkaalla ilmaisulla, jakaen taas jotain..Sanonpa nyt sitten vielä, että" valehtelisin jos väittäisin, etteikö niitä melko vähäisiä hetkellisiä kanssakäymisiä kommunikaation monenkirjavin keinoin, olisi yhtään kaivannut.."