IRC-Galleria

Kaipaan niit aikoi kun saatto missä tilanteessa tahansa alkaa heittää niin päätöntä settiä että jälkeen päin miettii että mitäköhän sitä tuli otettuu.
Kahvipöytäkeskustelut alkoivat ensin "mites sulla mites täs itelläs" sitten tuli "koulukoulu" sitten tuli niin k-pop-painotuksella menevää jubailuu ja "se menee ustjoella" pisteeseen päädyttyä piti alottaa alusta.

Mutta kaipaan myös sitä, että herään aamul, päätänki että hei tos lähtee linkku vartin pääst, hyppään siihen. Kaipaan sitä kun maisemat vaihtu ja edessä oli aina "uus". Oli helppoo olla liikkeessä, oli helppoo hengittää.

Kaipaan paljon, mutta mennyttä ei saa takas.
Mut siltiki, on se huominen aina kiva kohdata.