Voi itku ku meijän koulun terveydenhoitaja sielt Koreast oli kirjottanu mulle sähköpostia. ;_________; Kaikki mitä se kirjotti siihen, ää.
Ääää tuli hirvee ikävä sitä. Muistan vieläki ku juoksin vikana päivänä sinne sen ovelle. Yritin siinä sit koota itteeni ennen ku avasin sen oven etten purskahtais itkuun, mut heti ku näin sen juoksin vaan halaamaan sitä ja aloin parkumaan.
Maailman ihanimpia ihmisiä ja en kestä, jos en näe sitä enää ikinä.
아쉽다. Sanoisin suomeks, jos tietäisin miten se kääntyy. Semmonen tunne, et harmittaa kauheesti ku tuntuu, et jäi niin paljon sanomatta ja tekemättä. Ei sille kai oo sanaa.