en ehkä näytä ihmisille mun pahaa oloo,mut tää on eka kerta elämässäni,ku oon itkeny & valvonu yöt tän ahistuksen ja kaiken paskan takii,tuntuu etten tiedä enään mistään mitään,yritän saada itseni kokoon,mutta en ois tienny et se on nii vaikeet,ei tee mieli mennä kouluu,siellä ne samat katseet joka päivä ja samat valheet...
:( en olis koskaa uskonu tämmöst tilannet mun kohalle