en ehkä näytä ihmisille mun
pahaa oloo,mut tää on
eka kerta elämässäni,ku oon
itkeny & valvonu yöt tän
ahistuksen ja kaiken
paskan takii,tuntuu etten tiedä enään mistään mitään,
yritän saada itseni kokoon,mutta en ois tienny et se on nii vaikeet,ei tee mieli mennä kouluu,siellä ne samat
katseet joka päivä ja samat
valheet...
:( en olis
koskaa uskonu tämmöst tilannet mun kohalle