IRC-Galleria

Näin ne lööpit syntyy…

Suomalainen perusterveydenhuolto loistaa jälleen.

Tiistaina 10.11.2009 vein Matiaksen Peijaksen terveyskeskuspäivystykseen, syynä: lämpö (37,6), kova yskä ja oksentelu. Päästyäni päivystyksen ilmoittautumispisteelle ja kerrottuani tilanteen miespuoleiselle terveydenhoitajalle, hän käännyttää meidät kotiin sanoen

”poikahan näyttää ihan hyvältä, ei tässä nyt mitään lääkäriä tarvita”

Turha reissu siis! Toivoin kuitenkin, että tämä kaikkia niin kuohuttava H1N1 a.k.a sikainfluenssa olisi pois suljettu, ihan vaan siksi, että en kaikkia ystäviä ja läheisiä sitten tiedottomuuden tilassa tartuttaisi, mutta ei.

Keskiviikkona 11.11.2009 sain omasta terveyskeskuksesta nipin napin lääkäriajan. Venäläistä syntyperää ja huonosti suomea puhuva naislääkäri tutki Matiaksen ja löysi oikeasta korvasta korvatulehduksen. Pelkän stetoskooppi tutkimuksen perusteella teki diagnoosin keuhkoputkentulehduksesta. Oksentelu oli hänen mielestään perus vatsatauti. Vieläkään ei pois suljettu H1N1 virusta. Lääkäri kirjoitti reseptit ja lähdimme apteekkiin.

Päästyämme Korson apteekkiin otin reseptiasiakkaille tarkoitetun vuoronumeron, lapussa luki 230 ja seinällä numerotaulussa luki 209. Vittu! Aikalailla tunnin odotuksen jälkeen pääsin tiskille. No tämä venäläistä syntyperää ja huonosti suomea puhuva naislääkäri oli sitten kirjoittanut reseptit päin helvettiä! Antibiootti oli yllätys yllätys oikein kirjoitettu, koska eihän terveyskeskuslääkärit muuta osaa määrätä kun sitä helvetin Kefexin kuuria, jolle Matias todennäköisesti on jo kahteen ikävuoteensa mennessä tullut immuuniksi. Molemmista yskänlääkeresepteistä puuttui annostusohje. Farmaseutti siinä ensin ihmetteli toista yskänlääke määräystä joka oli Codesan Comp, kolmiomerkinnällä varustettu yskänlääke (Matias on 2-vuotias) Farmaseutti pyysi kollegansa apuun ja tuohtuneina sivummalla osoittelivat reseptiä ja kohtaa jossa lukee lääkärin nimi. Ei sitten kai ollut ensimmäinen kerta kun edellä mainittu lääkäri oli puutteellisesti kirjoittanut reseptit. Farmaseutit pyytelivät anteeksi lääkärin tekemää virhettä ja älyttömistä jonoista huolimatta laskivat annostusohjeet ja tarkistivat vielä moneen kertaan. Istuin tiskillä noin puoli tuntia. Mainitsipa farmaseutti siinä sivussa sitten, että toinen yskälääkkeistä (Ventoline-oraaliliuos) saattaa ja hyvin todennäköisesti myös aiheuttaa sydämentykytyksiä ja sydämentiheälyöntejä. Ehdotti lääkkeen käyttöä harkiten.

Puolentoista tunnin apteekkireissun jälkeen pääsimme vihdoin kotiin ja aloitimme lääkekuurit.

Iltaa kohden oksentelu sen kun yltyi ja mikään ei pysynyt sisällä, nestettä meni todella huonosti. Illalla sitten TAAS Peijaksen päivystykseen, kun kuume nousi äkisti 39,06 ja Matias muuttui voipuneeksi ja veteläksi. Oksennusta lensi kun alkoholimyrkytyksen saaneelta teiniltä.

No nyt pääsimme sentään 2 tunnin odotuksen jälkeen lääkärille asti. Kello oli tuolloin noin 21.00. Lääkärin mielestä tilanne oli ihan OK, mutta määräsi verikokeen kuitenkin. Takaisin aulaan odottamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin hoitaja kutsui verinäytteen ottoon. Kello oli tuolloin noin 23.00. Hoitaja otti näytteen normaalisti käsivarrentaipeesta, mutta ei valuttanut verta letkua pitkin suoraan näyteputkeen vaan injektioneulalla puhkaisi suonen niin, että veret roiskahti kaaressa lattialle ja sitten suoraan neulasta valutti veren näyteputkeen. Todella omituista. Lääkäri sanoi aikaisemmin kutsuvansa takaisin huoneeseen nimellä, kun laboratoriotulokset ovat tulleet. Kello 01.00 kahden tunnin odotuksen jälkeen käymme kysymässä, että mikä ihme nyt kestää?! Tiskiltä hoitaja sitten sanoo

”onhan nää tulokset ollu täälä jo vaikka kuinka kauan, olisitte tullu kysymään jo aikasemmin”

Vittu lääkärin piti kutsua nimellä huoneeseen kun tulokset ovat tulleet ! Ohimennen lääkäri sitten sanoi että labrat oli ookoo ja jatketaan hoitoa samaan malliin, kotiin vaan. PAITSI että viimeinen bussi meni 00.30 ja missattiin se aivan vitun turhan odottelun takia !!! No eihän siinä, soitetaan taksi sitten !

Torstai 12.11.2009 Matiaksen tila on edelleen sama, pysyimme kotona.

Perjantaina 13.11.2009 Matias oli edelleen todella huonossa kunnossa, kuumetta, kova yskä, ripulointi ja oksentelu. Halusi vain maata sängyssä tai nukkua. Normaalisti Matias leikkii vielä 40 asteen kuumeessa ja korvatulehduksessa. Olin todella huolissani pojasta, tämä ei voi olla normaalia, mutta mitä helvettiä sinne päivystykseenkään mennä kun tuntien odottelun jälkeen käännytetään vaan kotiin ja sanotaan että kaikki on OK!

Kello 14.45 kaikki muuttuu! Matias alkaa oksentaa ja mitä sieltä tuleekaan?! VERTA, kirkasta punaista VERTA!!! Matias on tajuissaan ja päätän soittaa taksin ambulanssin sijaan. Kello 15.30 Peijaksen päivystyksessä JÄLLEEN! Ilmoittautumisluukulla on sama miesterveydenhoitaja kuin aikaisemmalla kerralla. Huolesta sekaisin puoliksi huutaen informoin hoitajaa tilanteesta

”nyt se poika oksentaa jo verta! vieläkö te lähetätte takaisin kotiin?!”

Mies siinä luukulla sitten sanoo, että otahan nyt ihan rauhallisesti. Ota rauhallisesti siinä sitten kun oma lapsi oksentaa verta?! Hän kyselee perus kysymykset ja ohjaa aulaan odottamaan. Puoltatoista tuntia myöhemmin kello 17.00 lääkäri kutsuu sisään. Kyselee perus kysymykset hänkin ja sitten

”mistä sä nyt päättelet, että se on verta?”

Pöyristyneenä vastaan

”jos poika ei ole jumalauta syönyt kolmeen päivään mitään, niin eiköhän se silloin verta ole?!”

Lääkäri oli kovin epäileväinen ja sarkastinen puheissaan, kaikesta päätellen oli varma siitä että kyseessä ei ole veri.

Lääkäri

”onko juonut punaista mehua?”

Minä

”no ei helvetti ole!”

En kai nyt niin tyhmä ole, että syötän pojalle mustikkakeittoa ja sitten huudan terveyskeskuksenpäivystyksessä, että se oksentaa verta!

Lääkäri tutkii Matiaksen ja ihmettelee venäläistä syntyperää ja huonosti suomea puhuvan naislääkärin tekemää diagnoosia keuhkoputkentulehduksesta. Määrää verikokeet ja kertoo, että ei ainakaan mitään merkkejä kuivumisesta ole. Takaisin aulaan odottamaan. Hoitajan kutsuessa verinäytteen ottoon Matias alkaa oksentaa, hoitaja antaa kaarimaljan johon Matias voi oksentaa ja kappas VERTAHAN sieltä taas tulee! Hoitaja mutisee jotain että onpas kamalaa. Siltä seisomalta marssin veristä oksennusta täynnä olevan kaarimaljan kanssa Matiasta hoitavan lääkärin luo, lyön kaarimaljan pöytään ja huudan

” jos tämä ei ole jumalauta verta, niin mikä sitten?!”

Lääkäri mitään sanomatta kutsuu hoitajan paikalle ja hoitaja menee testaamaan oksennuksen. Hetken päästä hän tulee takaisin ja sanoo

”verta se oli, me stiksattiin se ja kolmella plussalla näytti verta”

Minä

”noniin! enhän mä sitten ollutkaan niin helvetin tyhmä nuori äiti kun te luulitte! kiitos vaan kovasti!”

Muutamaa tuntia ja lukuisia oksennuksia ja ripuleita myöhemmin lääkäri kutsuu takaisin huoneeseen. Lääkäri kertoo todella vaisusti ja häpeillen virheensä myöntäen, että labratuloksista näkyi selvästi kuivumisen merkit. Kertoo että soittaa Jorviin ja Lastenklinikalle ja kysyy että kumpi sairaala ottaisi vastaan lähetteellä.

Vantaa on sikäli ikävässä asemassa, että meillä ei ole omaa lastenpäivystyspoliklinikkaa ja tilanteen mukaan täytyy aina neuvotella siitä kumpi sairaala ottaa vastaan.

Puheluiden jälkeen lääkäri kirjoittaa lähetteen Jorvin sairaalaan lastenpoliklinikalle.

Jorvissa olimme noin kello 23.00. Vuoronumeron otettuani Matias alkaa taas oksentaa, ilmoittautumisluukun hoitaja näkee tilanteen ja erittäin voipuneen ja elottoman lapsen ja pyytää suoraan tiskille, ottaa tiedot ja siirtää Matiaksen välittömästi jonon ohi lastenlääkärille. Lääkäri tutkii Matiaksen perusteellisesti ja laittaa saman tien kanyylin tiputusta varten. Siirtää meidät osastolle jotta Matias pääsisi heti korvaavaan tiputukseen dehydraatiota (elimistön kuivuminen) vastaan.

Osastolla Matias saa kerta-annoksena suoraan suoneen antibiootin korvatulehdukseen (keuhkoputkentulehduksesta ei ollut tietoakaan, sitä ei ikinä ollutkaan!) Ja sitten siirryttiin korvaamaan nesteitä keittosuolalla.

Lauantai 14.11.2009 ja sunnuntai 15.11.2009 meni osastolla tiputuksessa. Matias oli edelleen heikko, mutta oksentelu loppui. Voimakas ripulointi loppui sunnuntain aikana. Ravinto meni myös kanyylin kautta, lääkäri oli sitä mieltä että parempi olla syömättä ja ärsyttämättä mahalaukkua. Maanantaina 16.11.2009 Matias oli jo melkein entisellään, jaksoi nauraa ja vähän leikkiäkkin. Lääkäri lupasi että sen päivän aikana päästäisiin kotiin.

Lastenlääkärin diagnoosi tälle kaikelle oli : Ulostenäytteestä löytynyt voimakas Rotavirus, korvatulehdus ja voimakkaasta oksentelusta ja dehydraatiosta johtuva verioksennus.

Verioksennuksen syytä tutkittaessa ainoa varma tapa selvittää mistä veri voi olla peräisin, on tähystys. Sitä ei kuitenkaan voitu suorittaa, koska Matias oli niin huonossa kunnossa ja nukutusta vaativa tähystys operaatio olisi ollut liian suuri riski. Lääkäri oli kuitenkin melko varma, että verioksennus johtui vain voimakkaasta oksentelusta ja dehydraatiosta, joka voi aiheuttaa haavaumia ja repeämiä mahalaukussa ja ruokatorvessa. Tilanteen uudestaan huonontuessa ja verioksennuksen uudelleen alkaessa tähystys kuitenkin suoritettaisiin.

Maanantaina 16.11.2009 kello 18.00 pääsimme kotiin. Matias oli melkein entisellään, kiitos Jorvin osaavan henkilökunnan! Ruoka maistui vielä huonosti ja nesteiden määrää oli syytä seurata. Perjantaina 20.11.2009 oli määrä käydä verikontrollissa ja tulokset olivat mieluisat, HB (hemoglobiini) oli noussut takaisin normaalin alarajoille (112) ja CRP (tulehdusarvot) olivat taas normaalit.

---

Tässä nyt oli yksityiskohtaisempi selostus viimeaikojen tapahtumista kaikille. Peijaksen terveyskeskuspäivystyksen toiminta on arveluttavaa, kaikki siviileistä Jorvin lääkäreihin ovat samaa mieltä asiasta. Nyt on jotain pahasti vialla! Yksinkertaisen ulostenäytteen avulla olisi kaikille heti käynyt selväksi että kyseessä on ROTAvirus ja meidät olisi voitu heti ohjata asiaan kuuluvaan hoitoon. Lastenlääkärin mukaan perjantain ja lauantain välinen yö olisi voinut olla ratkaiseva Matiaksen kannalta, kunnon hoitoa saamatta Matias olisi voinut kuolla dehydraatioon! Peijaksen terveyskeskuslääkäri olisi todennäköisesti vieläkin lähettänyt meidät takaisin kotiin, jos Matias ei olisi oksentanut paikan päällä, ja verta ei olisi saatu stiksattua. Onni onnettomuudessa että poika oksensi!

---

Rotavirus on Reoviridae-heimoon kuuluva kaksijuosteinen RNA-virus, joka on saanut nimensä rengasmaisista viruksista. Se tarttuu uloste-suu-tietä eli ihmisestä toiseen ja on yleisin vauvojen ja lasten vakavien ripulitautien aiheuttaja.
Vuosittain kuolee rotavirustartuntaan yli 500 000 alle viisivuotiasta lasta ja lähes kaksi miljoonaa sairastuu vakavasti.
Rotaviruksen aiheuttamassa gastroenteriitissä eli rotaripulissa esiintyy oksentamista, vetistä ripulia ja pientä lämpöä. Viruksen tartunnan jälkeen seuraa kaksipäiväinen itämisaika ennen kuin oireita alkaa ilmaantua. Ensimmäinen oire on usein oksentelu, jonka jälkeen alkaa 4–8 päivän raju ripulointi. Dehydraatio (elimistön kuivuminen) on yleisempää rotavirustartunnassa kuin bakteeripatogeenien aiheuttamissa tartunnoissa. Sen lisäksi se on rotavirusinfektiossa yleisin välitön kuolinsyy.
Oireet ovat kaikkein vakavimmat 0,5–2-vuotiailla lapsilla sekä vanhuksilla ja niillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt tai puuttuu kokonaan.
Rotaviruksen hoitoon ei ole olemassa varsinaista parantavaa lääkettä, vaan hoidon päämääränä on oireiden lievittäminen ja dehydraation estäminen. Jos lapsi ei saa hoitoa, hän saattaa kuolla vakavaan dehydraatioon. Ripulin vakavuusasteen perusteella määritetään hoito, joka on nesteytys pelkällä vedellä tai oraalisella rehydraatioliuoksella, ripulijuomalla (Osmosal). Joskus dehydraatio on niin vakava, että potilas joutuu sairaalaan, jossa nesteitä sitten annetaan suonensisäisesti tiputuslaitteella tai nenä-mahaletkun kautta.

---

Te joilla on omia lapsia voitte kuvitella miten helvetillinen kokemus tämä on ollut, ja te loput voitte vaan uskoa.
Kiitos kaikille jotka ovat vaivautuneet lukemaan ja kommentoimaan tätä, oli se mielipide sitten mikä hyvänsä.