Rakastin sinua jo ennen kuin sain sinut, mutta en osannut edes kuvitella miltä tuntuu kun on oma lapsi. Joku joka on sinusta niin riippuvainen ettei tulisi ilman sinua toimeen.
Joku joka ei välitä siitä että tukkasi on likainen tai takapuolesi leveä.
On ihanaa tietää että olen täällä ihan sinua varten pikkuinen.
Ensin kannoin sinua masussani, halusit tutustua maailmaan jo varhain, olit niin pieni mutta rohkea ja voimakas!
Kolmen viikon ajan kävin sinua jokapäivä hoitamassa sairaalassa, olit niin pieni vielä, mutta kasvoit nopeaan, vahvistuit päivä päivältä.
Öitä emme voineet olla yhdessä. Se teki minut joskus hyvin surulliseksi, mutta riesin että pian saisimme olla yhdessä kokoajan.
Pelkäsin aina jos tuntemattomasta numerosta soitettiin että sinulle on käynyt jotain, mutta sinä olit vahva ja kolmen viikon ikäisenä saimme sinut kotiin!
Oli ihanaa ja kannoin sinua vain kokoajan sylissäni, kuten olisin sinua vielä mahassani kantanut seuraavat 6 viikkoa.
Sait painoa kokoajan hyvin lisää ja kehityit, aloit hymyilemään, otit kontaktia.
Rupesit juttelemaan ja nauramaan ja liikkumaan enemmän.
Sinusta tuli oikein vilkas, myöskin hyvin kovaääninen ajoittain!
Pian olet jo 7kk vanha!
Ihmettelen mihin se aika oikeen on mennyt, juurihan synnyit!
Olen niin ylpeä sinusta rakas!!!
~Äiti~