joskus kaikki menee ihan vitun perseilleen ja mikään ei onnistu.
joskus kaikki on aivan upeasti ja tuntuu että koko maailma kantaa sua kulta vadilla pisteestä H pisteeseen I..ja sun kantajat laulaa ja ne on kauniita..niiden päällä on tuulessa liehuvat vaatteet, sellaset hieman läpikuultavat ja kevyet..ilmassa leijuu huumaavan onnellinen tuoksu..näät jo sen pisteen I ja siellä on hyvää ruokaa:tuoreita hedelmiä ja lämpimiä brownies..ja kaikki ystävät hymyilee aitoa hymyä ja sä hymyilet takas,sillä sä tiedät että välittäminen on kakspuolista.. ja mikään ei vois pilata mitään kaikesta täydellisyydestä sun ympärillä..sun päässä on vaan yks ajatus: "Life's good."
mutta tää ei oo yks niistä hetkistä.
tää on se hetki jolloin missä vaan istuminen, makaaminen, seisominen tuntuu väärältä ja ehkä jopa sattuu. kipu ei oo edes vaan fyysistä vaan sun pään sisällä on ajatuksia kaikesta pahasta jota oot kokenu ja voit kokea. kaikki se paska peittää kaiken hyvän. ja sun sydämmessä tuntuu että se ei toimi..ja se tuntuu oikeelta, sillä ei se ollut sun sydän kummiskaan. ja huominen tuntuu isolta kasalta troijalaisia sotilaita kuolleena kuopassa:kun sinne joutuu niin kuolee hiljaa hiljaisuuden ympäröimänä ja ilman minkäänlaista lupausta siitä että joku vetää sut sieltä ylös ja auttaa. huominen tulee lävistämään aivot ja selkärangan ja sydämmen heti kun heräät. huomisen yli nukkuminen tuntuu oikeelta jutulta tehdä. ehkä sitä unta vois jatkaa pidempään..tai mennä muualle nukkumaan ettei huominen löydä. mutta aina tulee uusi maanantai.