... joten iltalenkki Tuhton kanssa tapahtui hölkäten. Mastolle ja takaisin. Matka sinänsä ei ole mitään. Ehkä suunnilleen kolme kilometriä yhteensä. Pientä ja suurta ylä- ja alamäkeä. Yksi tasainen parinkymmenen metrin pätkä.
Ja kipuahan siitä tuli, polvi turpoo nyt nätisti. Olen silti tyytyväinen. En oo uskaltanu hölkätä paria sataa metriä enempää moneen vuoteen. Juurikin noitten polvien takia.
Mutta mulla oli kivaa. Sai päästä pois turhat pahat ajatukset ja nyt on taas helpompi olla.
Myös Tuhtolla oli kivaa, sai taas vapaana kirmailla metikössä ja sai kaverinkii ku naapurin Tupsu lähti mukaan.