IRC-Galleria

Luottamus se on kyllä aika kummallinen juttu. Minä ite en luota ihmisiin kovinkaa helposti. Taitaa tässä elämässä olla kaks ihmistä mille on helppo puhua omista asioista. Harmi vaan että sitä kolmatta ei tullu niin ku olin sen asian ennen muuttamista kuvitellu. Taitaa olla niin että kaukosuhde on vaikeeta muuttaa toimivaks lähisuhteeks... Puhelin onkii muuttunu oikeeks ihmiseks. Pitäs puhua livenä asioista ja se toinen onkii oikeesti siinä lähellä. Mikä sinänsä on tosi jees, että se toinen on siinä ja voi pitää kiinni, käpertyä viereen nukkumaan, mutta kun se puhuminen... Siihen minuu ei oo luotu. Jos mulla on joku ongelma, en siitä sano. Ellen sitten tosiaan luota toiseen ihan hirmusti. Ikävä kyllä tulin huomanneeks, että luottamus on vaikee asia...
Pitäs pystyä asioihin, mihin on pystyny aikasemmassa suhteessa, mut joku vaan estää oikeenlaisen toiminna. En tiiä onko se sitte luottamuspula, vai se, että kun on tottunu siihen toiseen ihmiseen, jonka kanssa oli helppoo tietyt asiat ja nyt kun onkii toinen ihminen joka reagoi asioihin eri tavalla nii tulee ongelmia kun ei osaa tulkita toista.
Emmätiiä, sotken päätäni niin hyvin ja lahjakkaasti etten taida pysyä perässä.

Nyt just oon kotona käymässä vanhemman exän kanssa, on ollu ihan mukavaa, eilen käytiin paikallisessa räkälässä, sytkyssä näkemässä tuttuja. Oli ihan jees, vaan yöllä sitten tulikii uniongelmia kun uudempi exä sotki päätä niin tehokkaasti että melkeinpä vois sanoo ettei nukkunu kun pari tuntia. Nyt on olo aika huono, henkisesti. Myös vähän fyysisesti. Kädet taitaa täristä ja kohta saattaa tulla myös vitutus. Onneks minä oon niin hyvä käsittelemään näitä tämmösiä tunteita. Ei käy kovin pahasti kovinkaan usein...

Luottamus... Vanhempaan exääni luottamus on aika kova, kolme vuotta yhessä oli aika hyvä juttu. Voin puhua sille itestäni ja se tuntee minut. Mut nyt en tiiä kehen luottaa ja mitä uskoo. Pitää ehkä soittaa sille toiselle henkilölle johon luotan. Ehkä eniten ikinä. Mikä on kummallista, kyseisen henkilön kun olen tainnut nähdä neljä kertaa elämässäni. Tuntenut kuusi vuotta... Mutta luottamus on kova.

Miten ihminen voi yleensäkkään uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen? Ihmiseen? Ihminen on olento, joka valehtelee, tuhoaa ja tappaa huvikseen.

Ehkä alan jo nyt lampaaks.

Jaahas... Reilu kuukaus asuttu etelässä. Elämä menny aika mukkelismakkelis sinä aikana. Tyttö, jonka takia tänne muutin on jo exä. Huomasin ettei se ollukkaa ehkä se ihan oikee tyttö mulle. Mut onneks minä oon aina selvinny eroista aika hyvin. Jotian hyötyä siitä että voi olla ajattelematta asioita. :)
Rahatilanne on edelleen aika ikävällä mallilla. vaan ehkä se tästä taas joskus.
Exää-exää oon nähny pari kertaa, sen kanssa sujuu asiat taas ihan hyvin. On mukavaa ja mikä parasta, sillä on pirun kivat silmät. (piilarit tyttö ostanu)
Auto taitaa tehä kuolemaa. Se kun oli niin hyvä ostos... Go iskä!
Mut hei, jotain hyvää tässäkin kuussa. Meen tahkolle Tiktakin keikalle. Ja seuraavana sunnuntaina vois jopa päästä koulukisoihin ponin kanssa. Ja rahanmenoa ei voi estää.

Kävinpäs myös exän wanhojen tanssit kahtomassa. Tai oikeestaan toisen exän exän tanssit joissa se minun toinen exä oli myös tanssimassa... Tottakai kun oli oman exänsä parina. Ja tanssimaanhan siellä joutu. Se ei ole minun juttu. Tosin nykyään se on jo ihan siedettävää... Kiitos neljän kuukauden harjottelun Nilsiän koululla. Mutta kumpikii exä haki tanssimaan ja sen uudemman exän takia jouduin tiskaamaan astiat, olemaan vanhemman exän orjana loppupäivän ja sitte vielä tässä lähipäivänä pesen koirani. Aika julmaa, mut semmosia ne vedot on.

Tiistaina matkalle kotiin. Mukaan saattaapi tulla exä ja sen dogi. Vaan mikäänhän ei ole varmaa ennenku kaikki on varmaa. :) Sen näkee sitten ens viikolla että millä porukalla mennään nilsiään sekottamaan ihmisten päitä.

Tämä on jälkikäteen tehty muokkaus. Olin katsomassa exän ja exän exän tansseja. Joissa myös exä oli tanssimassa sen sen exän exän kanssa. ymmärrättekö? ;)

Paljastan 5 asiaa joita pelkään ja haastan viisi uutta ihmistä tekemään samat asiat. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Kirjoitan haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Tukkirekkoja. Varsinkii semmosia täysperävaunu-yksilöitä.
2. Sähköiskuja. Ovenkahvat, vesihanat, kaikki joista voi saada napsun, niitä pitää ensin nopeasti hipaista ja sitten vasta käyttää kunnolla.
3. Ajavani ojaan. Tein sen kahesti päivässä kerran. Ei kiva...
4. Nukkuvani pommiin, tai myöhästyväni jostain.
5. Luiden murtumista. Se sattuu paljon.

Ja tässä henkilöt jotka haastan:
Freesoul
cloudburst
furb^
AmeliePoulain
Lysir

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Jammailen kotona puolialasti. (ja koira pitää hulluna)
2. Vihaan isoja ihmisjoukkoja. Varsinkii jos ne ihmiset on päissään. Pinna palaa herkästi ja rynkylle olis käyttöä. ;)
3. Vihaan myös lapsia. Ja olen ollut niiden kanssa tekemisissä paljon. Kamalaa!!!
4. Yritän opetella ratsastamaan suu kiinni. (vaikeaa, hyvin hyvin vaikeaa) Mut suu auki ratsataminen näyttää tyhmälle. Varsinkii kouluradalla.
5. Syön paahdettua ruisleipää, ja siihen päälle juustoo ja ketsuppia. ;) vaan kyllä on hyvvää.

Lista ihmisitä jotka olen haastanut:

minee
naalasjellona
cloudburst
freesoul
mannym

Mikäs päivä nyt on... Keskiviikko. Loistavaa! Tänään tulee tasan viikko täyteen ku muutin omaan kämppään. Ihan ikiomaan. Leeloon ja tyynen kanssa ihan kolmistaan muutettiin. Edellisen asukin tavaraa on vielä vaikka kuinka paljon minun kämpässä, vaan en valita, niitten tietokone kun on yks niistä tavaroista mitä täällä vielä on.
Myös työpaikka varmistu tässä alkuviikosta. Eli filmtowniin siis vuokraamaan videoita, kahtomaan niitä ilmaseks ja saamaan hirmusen pientä palkkaa. Vaan parempi se pieni palkka kun ei palkkaa ollenkaa. Eikös?

Tuli myös ostettua uimahallille kortti, eli tästä se hirvittävä bodaaminen lähtee. Kohta oon niin hurjassa kunnossa ja timmi ettei vaatteet enää päälle mahu. (ei pelkoo, vaatteet kun on vähä isomman puoleisia jo valmiiks. ;) ) Uimassa en ookkaa käyny ihan hallioloissa ehkä kolmeen vuoteen. Vaan ehkä siis nyt on hyvä alottaa.
Eilen kävelin kultsipuppelin luo harjuun ja takasin ja tänään tuntu jotain hassua jaloissa. Voi elämä, miten voi puolen tunnin matkasta suuntaasa mennä lihakset niin juntturaan. (ja venytellähän ei tietysti kannattas)

Tuli taas peloteltua koira sänkyn alle. (meikä on niin pahis) Se kun tykkää nassutella kissan hiekkalaatikosta niitä paskoja. Se perkele! Pitäs vahtia sitä kissaa että heti kun käy tarpeillaan nii hyökkäisin lapion kanssa poistamaan kaiken ylimääräsen.
Mut leeloolla on niin hauskaa kun silläkii on oma hiekkalaatikko missä se voi kaivella ja sieltä löytyy kaikkee kivaa...

Vaan noh, kohta ostamaan housuja exältä ja kattomaan nykyisen kultin wanhojen tanssiharjotuksia, jossa myös exä on. Oman exänsä kanssa. Jea! ;)

Pyörähimpäs tänään parturissa. Vai pitäskö sanoo kampaajalla kun kuulun jostain kumman syystä siihen sukupuoleen, jo käy kampaajalla, ei parturissa...
No mutta, siellä sitä höpistiin taas kaikenlaista turhaa. Kuten säästä. Mistäpä muusta kun tästä ainaisesta säästä. Miten kaikki jaksaa aina vaan puhua säästä?!? Säähän kuitenkin on... -mitä todennäköisin-
Noh, mutta marraskuu ja joulukuun alku ootettiin niitä pakkasia ja lunta. Ja nyt kun sitä lunta sitten tuli ja on pakkastakii kolmattakymmenettä astetta nii taas napistaan:
'on tiet ihan tukossa kun lunta tulloo.'
'ee tuas aato käännistynnä ku on nii paljo tuota pakkasta tänä uamuna.'
'myöhästyin töestä ku oli aato ihan jiässä ja ojjaannii meinasin töpsäättöö ajjoo ku joku oli aaranna tien ojan pohjalle asti.'
'ei nennääsä uskalla ulos laettoo ku sehän päksähtää männä jiähän.'

On se kumma. Kyllä pitää olla ihmisen tyhmä.. Ei oo mikään koskaan hyvin. Kesälläkii jos sataa vettä, nii sitä tulee liikaa (niinku kesänä -04) ja jos on kuuma, eikä sada vettä nii ei sekään sitte oo hyvä. Tai jos olis muuten hyvä, nii sitte on niitä pirun ötököitä joka paikassa...

Nythän on joulun aika menossa parhaimmillaan. Kaikilla pitäs olla kivaa ku kaikki antaa ja saa lahjoja. Hyödyllisiä ja käytännöllisiä tai ei mitään sinne päinkää. Ite sain paljon kivoja juttuja tulevaan omaan ekaan kämppääni. Ihan jees. Harmi vaan ettei se kämppä oo lähellekkää varma vielä. Eikä työpaikkakaa sen puoleen...

23. päivä haettiin kuusi hevosella. Tänä jouluna se meni paremmin, keneltäkään ei murtunu sormia (tai muitakaa paikkoja), reki pysy ehjänä, eikä hevonen saanu hepulia. Tämä kaikki varmaan johtu ehkä siitä, että hevonen oli toinen...

Meijän perheen joulu oli taas tavallinen, aamulla koristeltiin kuusi, joululaulut soi koko päivän (veljen levyiltä tietysti, ei mitään normaaleja joulurenkutuksia vaan semmosia taiteellisempia ;] ) ja kaikilla oli kivaa. Äiti ja veli oli kotihengettäriä ja teki ihan sikahyvät ruuat, jotka syötiin jo aikaseen, koska pukki oli tulossa ja pukilla oli monta paikkaa vielä meijänkii jälkeen. Siinä viiden aikaan siis lahjoja jaeltiin ja auottiin. Loppuilta meni saunoessa ja korttia pelaillessa. Ja tietysti syödessä kaikkia herkkuja. Kaikkien pettymys oli kuitenkin sama: ei ollu vihreitä kuulia. ;)

Jotenkii minusta tuntuu että joulussa on ihan liikaa stressiä. Ensin pitää ostella lahjoja kaikille tutuille ja niihin pitäs saaha vähä jotain ideaakii. Sitte ne lahjat avataan ja kaikesta lahjapaperista ja naruista ja korteista tulee hirvee vuori roskaa, jota ei voi edes käyttää uudestaan. Ja suurin osa lahjoista on tietysti pettymyksiä. Mitenkäs muutenkaa?
Sitten kaikki muut jouluvalmistelut, talon koristelu ja siivoominen. Ruokien laitto, herkkujen leipominen. Ja entäs sitten joulun jälkeen... Kuusi heitetään pois ja taas pitäisi talo siivota ja kerätä kaikki joulukoristeet pois.
Meijän mummo on keksiny tähän ratkasun, ei mitään joulukoristeita mihinkää. Sehän säästää hirveesti aikaa ja vaivaa. Jep, näin on. Minä taijan mummoutua heti ens jouluna itekkii siellä omassa kämpässäni enkä koristele kämppää mitenkää... Vaan lahjoja on aina pakko ostaa. Ja tottakai vähä pitää ostaa myös itelle, ettei vaan tule pahaa mieltä. :D

Miten kukaan voi koskaan tehä mitään oikein?
Kun on kyse ihmisestä, jonka aivojen toiminnasta tiedetään vasta murto-osa, ja joiden kapasiteetista käytetään myöskin murto-osaa.

Jos kaikki ois ees ajatustenlukijoita, jotkut asiat ois niin paljon helpompia. Ei tarviis selittää asioita eikä tulis väärinkäsityksiä epäselvien selitysten takia. Ehkä sitten ku niitä aivoja osataan käyttää enemmän, osataan myös lukea toisen ajatuksia... Mut sitte ihmiset ois silti kusessa, kun toiset tietäs mitä sitä oikeesti ajattelee...

Mikä siinä on niin vaikeeta kertoo miten asiat oikeesti on? Mitä ajattelee ja miten asiat kokee? Minkä takia sitä vaan kiertelee ja pitää asioita omana tietonaan? Onko siitä loppupeleissä mitään hyötyä...
Miks ihmeessä on niin helppo pilata asioita? Mut se on asia missä oon hyvä. Sen minä osaan hyvin. Kämmätä.
Ehkä se on vaan hyvän harjottelun tulosta. Pitkäjänteisen ja kärsivällisen harjottelun ja monien toistojen aikaansaannos.
Niin sen on oltava.