Yö meni päin persettä.
Olin viimestään kahen aikaan ihan valmis nukahtamaan.
Siis Tuhto käytetty ulkona, hampaat ja naama pestynä, sängyssä yöpuku päällä. Vähä musiikkia taustalla soimassa hiljaa. Mut ei, uni ei vaan tule.
No okei, mietitään sitte asioita. Oma kulta on jossain kaukana, mutta hymyilyttää silti. Pieniä hetkiä tulee mieleen, hetkiä joista on jo liian kauan, ja hetkiä jotka on tapahtunu jossain ihan liian kaukana.
Kappas, kello on jo neljä. Iskee vitutus. Neljä tuntia nii työt alkas. Voi perkeleen perkele. Minkä helvetin takia minä en nukaha? Normaalisti se ei oo mikään ongelma, silmät kiinni ja pää tyhjäks ja hups, homo nukkuu.
Mut ei tänä yönä, tämä yö ei näköjään ole nukkumista varten. On jopa viileempi ku aikasempina öinä. En laittanu ees tuuletinta päälle. Tuhtolla on silti kuuma, se läähättää koko ajan siinä sängyn vieressä ikkunan alla. Sekään ei näköjään nuku. Juon vähä vettä ja laitan tuulettimen päälle. En kuule enää musiikkia, musiikkia vähän kovemmalle.
Kello tulee viisi ja katon kelloo viimesen kerran 10 yli 5. Jes, viimeinkii unta.
Kello soi vähä seittemän jälkeen ja väsyttää niin paljon että mietin jos jättäs menemättä töihin. Mut ei voi, pitää hoitaa asioita. Pakko siis nousta ja viiä Tuhto pihalle.
Silmäkii näyttää taas pahemmalle, taitaa olla tulehus tulossa. Ei sentään satu vielä. Eikä kutita. Näyttää vaan rajulle.
Pakolliset aamuaskareet ja ei muuta kun töihin.
On se elämä julmaa kun ei osaa nukkua. Mut tulipahan mietittyä asioita taas monen kuukauden eestä.
Blaah.