Kuuluuko se ihmisluonteeseen (lähinnä teineille) että kun kysytään kysymys niin siihen ei voi vastata totuudenmukasesti. Vaan pitää vääristellä totuutta tai sitte jopa kusettaa ihan kympillä. Eilen illalla oppilaat oli siis tosi tuhmia ja tänään selvittelimme koko paskaa sitten koko helvetin työvuoron ajan! klo 15 alkaen. Kymmenen aikaan illalla homma oli selvä ja saatiin laitettua poliisille tiedot.
Johan on perkele...
Mahtava esimerkki: joitko sinä neiti numero 1 ne oluet jotka neiti numero 2 sinulle osti?
neiti numero 1 vastaa: en juonut. join vain lonkeron matkalla harjuun. täällä säikähdin teitä niin paljon että kaadoin kaikki oluet viemäriin ja vein tyhjät pullot tuonne isoon roskikseen joka tyhjennettiin tänään.
Neljä tuntia siitä eteenpäin: no joitko sinä ne oluet?
neiti numero 1 vastaa: join, mutta vain kolme. loput meni joko viemäriin tai joku muu joi ne.
toinen esimerkki: montako kaljapulloa ostit?
neiti numero 2 vastaa: kuusi. join ite kolme ja kaveri joi kolme.
Vastaus myöhemmin illalla: 24, joista 12 tuli minulle ja kaverilleni, kuusi neidille numero 1 ja kuusi neidille numero 3.
(neiti numero 3 meinasi tappaa kaikki jos ne eivät tunnusta) oli muuten pelottava tyttö!
Ja tähän vaadittiin siis 7 tunnin työ, jossa kuulusteltiin kaikkia monta kertaa ja saatiin pikkuhiljaa ne perkeleet tunnustamaan. Ja että tuosta tuli tunnustus, oli pieni maailmansota III täällä päin maailmaa. Järkyttävä huuto ja meteli vaikka kaikki oli jo kusessa. mutta nyt on siis kaikki yhtä syvällä siellä pississä eikä tällä kertaa selvitä enää vaan varotuksella. helvetti sentään. Lapset vois yrittää aikuistua. Tai ainakii vois yrittää kantaa vastuun omista teoistaan.
Vaan kai se on liikaa vaadittu tässä maailmassa semmonen toiminta.