Nuhanpoikanen myös hidasti vähän tahtia aamun toiminnoissa.
Herätessä huomasin että ulkona sataa vettä, joten ensimmäinen homma tallille päästyä oli laittaa pollelle takki päälle ja yrittää saaha se vähä kuivamaan.
Vesisadetta jatkui koko laukkakilpailujen ajan, välillä vähän hellittäen, välillä taas kunnolla "esterin perseestä" -tyyliin sataen.
Muistin pakata mukaan kaikki tarvittavat kamat, oli jopa varalta toiset kuolaimet jos hackamoressa ei olis vääntö riittänyt, mutta onneks Ruuti oli ihan pidätteet vastaanottavaisella tuulella verkassa niin ei tarvinnu rueta säätämään mitään ylimäärästä.
Pahin vastustaja oli Humu Hessu joka voitti meijät viime vuonna samaisissa Syyslaukoissa.
Lähtö oli tasainen, jouduttiin tosin ottamaan lähtö kaksi kertaa kun kolmas suomiputte ei pysynyt edes ravissa meidän perässä joten lähtöä ei olisi hyväksytty. Mutta siis sitten kun päästiin matkaan niin tasainen kolmen hevosen rintama hajosi heti laukannoston yhteydessä ja kolmas jäi heti alkukiihdytyksessä noin 20 metriä.
Johdin Ruutilla ensimmäiset 500 metriä jonka jälkeen Hessu tuli lennokkaalla askeleella vierelle ja painui ohi takasuoralla. Takakaarteessa olin edelleen Hessun kannoilla ja pääsin sisäkaarteen ansiosta takaisin rinnalle, loppusuoralla Hessu puristi lisää vauhtia ja sai karvan verran lisää väliä meihin. Kunnes sitten Hessun kuski päätti ammattimaisesti tuulettaa päästämällä kummatkin ohjat pois kädestä ja nosti kätensä ylös leikkien lentokonetta, tämä tapahtui noin 50 metriä ennen maalia. Siinä vaiheessa pääsin jopa -melkein- ohi mutta matka ei aivan riittänyt. Tuloksena meille toinen sija ja Hessun kuskille varoitus, hänet myös melkein hylättiin, mutta tuomari tyytyi vain muistuttamaan että henkilön, jolla on ravikortti pitäisi muistaa käyttää järkeään vaikka nämä olivatkin vain harjoituslaukkakisat.
Toisessa laukkalähdössä oli raskasrakenteisemmat suokit jotka tottakai jäivät ajassa muutaman sekunnin meidän ajoistamme.
Mutta kirpaiseva yhden sekunnin häviö Hessusta tulee muuttumaan ensi vuonna tasapeliksi tai meidän voitoksemme. Lisää laukkatreeniä vaan kuvioihin.
Jotain muutosta kuitenkin viime vuotiseen häviöön, Ruuti ei hyytynyt niin pahasti kun viime vuonna, myös aika parani sekunnilla, joten laukkaennätys on tällä hetkellä 1.15 ja muutama hassu sadasosa.
Aavistelin jo monta päivää sitten että jotain ikävää siellä kisoissa käy kuitenkin.
Ketään ei onneksi loukkaantunut.
Ensimmäisessä lämminveristen lähdössä Empun satulasta irtosi jalustin ensimmäisessä kaarteessa, joten pikku-Niina sinnitteli kyydissä 800 metriä vain yhdellä jalustimella. Hatunnoston arvoinen suoritus! Niina joutui jarruttelemaan pysyäkseen kyydissä, joten Emppu oli lähtönsä toinen, hävisi kahdella sekunnilla lähtönsä voittaneelle.
Satulan tarkastuksessa ilmeni että koukusta, johon jalustinhihna kiinnitetään, oli katkennut stoppari.
Mutta omalle tallille tuli kuitenkin lämpösten laukkavoitto, Piia ja Kiltsu pesivät muut mennen tullen, myös viimevuotinen voittaja It´s my image jäi monen metrin päähän jo heti lähdössä, eikä sillä ollut mitään mahdollisuuksia 16 -vuotiasta Kiltsua vastaan. Myös heidän ennätyksensä parani huomasti ja Piia oli varsin tyytyväinen monen kuukauden laukkatreenin onnistumiseen.
Kisoissa oli mukana myös kaksi shettistä. Pikkuponeille laukkamatkana oli 500 metriä ja pikkuiset menivät hurjaa vauhtia.
Isojen ponien lähdössä voitto tuli jo ennakkoaavistusten mukaan Martille, joka jätti kaikki, myös Melun metrien päähän nielemään pikkukiviä ja vesipisaroita. Ponien lähtöön osallistui myös issikka, joka taisteli viimeiseen kaarteeseen asti kolmannesta paikasta Amif-nimisen pipipää-ponin kanssa, joka sitten päätti ettei tahdokkaan enää laukata, pysähtyi ja yritti poistua radalta varikkoalueelle. Suunnilleen minuutin pyörimisen jälkeen viimeinenkin ratsukko ylitti maaliviivan. -ravilla.
Laukkakisat meni siis ihan hyvin, kaikille jäi varmasti hyvä mieli. Katsellaan taas vuoden päästä uudelleen. (Paremmassa säässä toivottavasti.)