IRC-Galleria

Juteltiin tänään äipän kanssa ruokapöydässä miten se on missannu koko kesän hyvät mökkeilykelit ku iskä on ollu kesäteatterilla tekemässä omia juttujaan. Joten nyt kun äitikii on sairaslomalla nii se tahtoo ottaa kämmin takasin ja lähtee mökille. Lähtevät kuulemma huomenna ja jos keskiviikkona tulisivat takasin.
Siitä tulvi mieleen kaikenlaisia juttuja kuten että hei, kotibileiden paikka! Jee, BILEET!!! Mutta ei, eihän täällä asuu enää ketään minun kavereita, kaikki on lähteny ympäri Suomee, Siiliin, Savonlinnaan, Kuopioon, Jyväskylään ja jopa Enkkuihin ja kuka minnekkii... Voih, kävin miettimään millon vielä olis ollu hurjat bileet pystyssä kun näinkin hyvin koko talo järjestyisi tyhjäksi ja laskin että 7-8 vuotta sitte koko kylä olis raikanu. 7-8!!! Voi terve, ei muuta voi sanoo. Nyt aika ei oo kyllä ollu mikään narkoleptinen etana...


Kuten ehkä oon jo muutaman kerran saattanu kirota, nii hoidan siskon tallia nyt tämän viikonlopun ja vielä maanantain kun nyt tulin lomille tänne ja siskon perhe sai kerrankii tilaisuuden lähtee itekkii lomille. (vinkki: Myykää heppa, pääsette koko perheen voimin lomalle)
Oon siis hengaillu tuolla meijän vanhalla kotipaikalla, jonka sisko osti jokunen vuosi sitten ku porukat rakenti uuden talon parin sadan metrin päähän. Koko paikkahan on ku pommin jäliltä, tai enemmänkii ehkä maanjäristyksen. Haluisin niin kovasti siivota tallin, pihan ja talonkii siinä samalla, mutta ei taida mulla kyvyt moiseen suururakkaan riittää. Eikä energia eikä ees aika...
Kuitenkii, siellä kun oon siis pyöriny ja laittanu varsalle ruokia meijän vanhassa keittiössä nii hassusti kaikenmaailman muistoja nousee mieleen.
Automaattisesti osaa nappasta oikeesta nappulasta valot päälle, ilman ajattelua menee kaikki ihan ku ei ois koskaan sieltä pois muuttanukkaa.
Oijoi... Miten laskettiin porukalla patjoilla rappusia alas ja naapurin tytsyn kanssa laulettiin ihan täysiä Hausmyllyä vinnin ikkunasta ja mummon mielestä meillä oli kaunis lauluääni.
Tai naapurin poikien ja Jamon kanssa pelattiin kaikki kesät ja syksyt purkkista, karttusta, munitusta ja tuikkusta. :) Ja talvella ajeltiin sitten kelkalla ja jätkät tuli perässä minareissa tai stigalla.
Kaikki kesät meni myös perunannostossa, joka oli siihen aikaan jotain ihan kamalaa ja olisin tehny mitään vaan ettei olis tarvinnu heilua sen vehkeen päällä, näin jälkeenpäin ajatellen en keksis mitään parempaa tekemistä.
Keväisin sitten taas istutettiin sitä perunaa ja ihan pienenä poikana mummon apuna myös sipulia, porkkanaa ja herneitä.
Muistan kun tuli ensimmäinen hevonen ja kuinka sen kanssa tapeltiin... Nyt onkii piha pullollaan hevosia. :)

Mieleen tulee hurjasti muistoja yläasteen ajoilta, kun alettiin käyä "kylällä". Heh, sillä kilvettömällä mankilla kuskasin tyttöjä kotiin kaikkia pikkuteitä.
Miten oltiin yleisillä vessoilla poliiseja piilossa ja syötiin siellä Artsista ostettua kuivaa patonkia. Tai kun istuttiin Wanhan Postin päädyssä ja parannettiin maailmaa. Tai naurettiin sille miten Kikka muisti kun Marjon kanssa käytiin salilla ja nostettiin penkistä hurjia määriä rautaa. :D (kuulen siitä itseasiassa edelleen ja oon alkanu välttelemään Kikkaa näinä lähivuosina, ei sillä sehän on luvannu lihaksikkaan ruhonsa apuun jos koskaan oon ongelmissa, kätevää jos se vaan olis joskus selvinpäin)
Ysillä kun Jannen kanssa "seurusteltiin" ja Janne kuskas minut kotiin talvipakkasilla traktorillaan ja sen jälkeen ajo 25 kilsaa kotiinsa. Oijoi, hassuja asioita sitä jää mieleen...

Tottakai on parit huonotkii muistot, eikä niistä uusimmista ees oo kovin montaa vuottakaa. Kuinka olin väärän ihmisen luona yökylässä ja autosta puhkottiin renkaat siitä hyvästä, reilu peli, tai kun ihmisille alkoi valjeta ettei tuo Laakkosen tyttö ookkaa ihan hetero nii päät alko kääntyilemään ja supinaa kuului. Vaikeinta siinä oli ehkä kavereihin kohdistunut vinoilu. Tai se miten vanhat koulukaverit tulee avautumaan kännissä vuodesta toiseen. "kyllä myö aina tiiettiin että sinä olit jotenkii erilainen"


Kaikesta huolimatta minusta on kai tullu ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö ja pystyn elämään omaa elämää. Vaikkakii se elämä ei oo täällä Nilsiässä nii tänne tulee aina takasin mielellään.