Nyt on melkein viikko ku viimeks sitä tyttöö nähny. vituttaa melkein jo...
Sain onneks vaihettua työvuorojani. Muuten olis tänään ja huomenna ollu jo töitä ja kulta ois jääny näkemättä. Sitte vasta ois vituttanu.
Tänään kuitenkii se tulee jo tänne nilsbyyhyn. Loistavaa. :)
Varsan kanssa ollaan pelleilty tallilla. Sillä on ohjasajettu neljä kertaa ja eilen sain kuningasajatuksen. (mitenkäs muutenkaa, minun ideat on aina loistavia) Idea meni näin: "laitetaan Daijulle kärrit perään ja heitetään pari kiekkaa kentällä".
Joo, kävin hakemassa lapsen laitumelta ja harjasin sen. Jussi uhras Ruutin valjaat ja laitto ne Daijulle. Ku sain avattua riimun turvan päältä ja suitset paikalleen, Daiju ajatteli että vittu, nyt riittää ja kävi makaamaan. Kahtapuolta kiinni ja riimu vaan niskalla. No eihän siinä mitään, narut irti ja heijattiin pentu pystyyn, takasin kiinni ja riimu kunnolla päähän.
Sitten kärryt perään, se meni mainiosti, Daiju seiso kiltisti koko ajan.
Liikkeelle ja noin viiden metrin päässä taas meni hevonen nurin. Kärryjen kanssa. Kymmenen minuuttia sitä siitä yritettiin neljän ihmisen voimalla saaha ylös, mutta ei kai se nouse ku makaa kylellään jalat suorana sivulle.
Ei muuta kun kärryt irti ja sitten nostettiin, siis kirjaimellisesti nostettiin, hevonen jaloilleen. Sitten ajateltiin vaan ohjasajaa kentällä, joka menikii ihan kivasti. Kerran vaan seisottiin viis minuuttia paikallaan kun lapsi ajatteli että kyllä nyt on huilitauon paikka.
Tänään kokeiltiin uudemman kerran, vähän huonommilla valjailla kun Jussi ei halunnu enää uhrata hyviä valjaita. Valjastus meni hyvin, Daijukii pysy jaloillaan koko ajan. Kärryt pysy perässä myös koko reissun ajan. Reissu sinänsä oli lyhyt. Kentälle juuri ja juuri päästiin, jossa Daiju teki totaalistopin. Vartti otettiin askel eteen, sivulle ja sitten taaksepäin. jokunen hyppy väliin, mutta muuten meni oikein mallikkaasti, tukevasti se ainakii seisoo, muistutti lähinnä sahapukkia.
Sitten kun saatiin varsa kääntymään takasin tallille päin matka taittui miellyttävästi, ihan kiltisti kävellen. Ei hyppyjä ja vain yksi pysähdys. Hyvä siitä vielä tulee.
Kavereita ei oo tullu nähtyä yhtään tällä reissulla. Jarmon kanssa kyllä juttelin eilen puhelimessa, se oli Siilin linja-auto asemalla lähössä kohti Kajaania. Inttiin siis. Oli mukava puhua sen kanssa, tajusin vaan että sitä ois ehkä voinu nähä viikonlopun aikana. Pitkät on piuhat.
Viime viikon loppupuoli meni aika juhlavissa tunnelmissa. Iskä täytti 50 vuotta ja piti sitten pienet karkelot. Torjantaina kävi hirvimiehet juhlimassa, ja meno oli sen moistakii. Viinassa ei säästelty.
Olin kuvaajana koko pirun illan.
Perjantaina oli varsinaiset pippalot kaikille normaaleille ihmisille. (hirvimiehiä ja normaaleja ihmisiä ei sovi sekoittaa) vastaanotto ajoittui välille 12-24. Tästä ajasta toimin kuvaajana puolet. Kuuden aikaan illalla oli sitten vahdinvaihto. Pääsin jutustelemaan serkkujen kanssa ja syömään! Ruokaa oli paljon. Oli ihan oma kokki joka teki aivan mahtavat sapuskat kummallekin päivälle. Kokki oli joku isän tuttu, ollut Tahkolla töissä, nykyään Rauhalahdessa.
Takapihalla oli soppatykki, kokin teltta, iso teltta vieraille, tanssilattia ja toisella parvekkeella soitti tanssiyhtye (jonka nimeä en kyllä muista) klo 20.00-24.00
Mummokii innostu vähän juomaan alkoholia ja biletti ihan asenteella. Ei vaivannu lonkka sitä tätiä perjantaina.
Ohjelmaa oli muutenkii ihan mukavasti. Toni-veljemme oli hankinnu oman ohjelman ja lahjan isälle, osa Opera Cavan kuorosta (noin 30 henkeä) lauloi muutaman kipaleen ja isä oli syystäkin otettu. Kuulosti aivan mahtavalle. Kuorolaiset söivät itsekin jonka jälkeen esiintyivät vielä vieraiden pyynnöstä uudemman kerran.
Kun kerta juhlat oli pistetty pystyyn niin isä ja äippä juhli samalla kertaa 30 -vuotis hääpäivää. Isä avasi samppakalja pullon coolisti miekalla, äiti ja isä rikkoivat samppakaljalasit ja tanssivat häävalssinsa. Ja mummo itki. (johtuiko lie hänen suuresta liikuttuneisuudestaan vai siitä jo nautitun boolin määrästä)
Juhlat oli kokonaisuudessaan mainiot, vieraita kävi noin 200 perjantain aikana. Kyllä näistä kekkereistä puhutaan pitkään. Ja booliastiasta, joka oli 40 litran maitotonkka.
Juhlat jatkui kolmeen asti aamuyöllä, pienellä sisäpiiriporukalla tosin, mutta jatkuipa kuitenkin. Siskon kanssa kannettiin stereot alakerran ovelle ja pistetiin suomipoppia soimaan ja siellähän isä ja äiti ja äidin siskot puolisoineen, sisko ja sen ukko ja myöhemmässä vaiheessa vielä velikin tanssahtelivat. Kunnes eräs juhlijoista kompastui omiin tanssikuvioihinsa ja jäi lepäilemään nurmikolle. Siitä sitten pikkuhiljaa parin mutkan kautta kaikki pääsivät tyytyväisinä nukkumaan. Seuraavana aamuna tyytyväisyys tosin saattoi olla muisto vain, jos muisti pelasi. Sen verran tuli ehkä maisteltua konjakkia, olutta, siideriä ja sitä isän tekemään myrkynsinistä boolia.
Minähän siis toimin kuskina, nautin vaan pattereita ja Carneval-keksejä. ;) Niin ja nautin tietysti myös aivan mahtavasta juhlatunnelmasta ja erittäin mukavasta seurasta. Seura olisi ollut mukavampaa jos oma kulti olisi ollut mukana. Vaan ei niin ei.
Välillä joutui tarrautumaan penkkiin kiinni kynsinhampain kun päihtyneet miespuoliset henkilöt meinasi viedä ihan väkisin tanssilattialle. Mutta minähän en tanssi! Velivenäläiset vaan eivät mukamas ymmärtäneet kun sanoin kovasti ja selkeästi että "ei, en tanssi. mene pois. Kiitos"
Vaan siis mukavaa oli.
Nyt vielä jokunen päivä kotona Nilsiässä ja keskiviikkona tai torstaina sitten etelään ja muuttoa suunnittelemaan ja ehkä jopa myös toteuttamaan.