IRC-Galleria

Kävin tänään Rautavaaralla. Koskaan en oo siellä ennen käyny mut tein illalla extemporepäätöksen ja ajelin sinne. reilun tunnin olin siellä ja sitte ajelin takasin Nilsiään.
Oli mieltä avartava matka se.

Auto meni kevyesti läpi katsastuksesta. Takarengas on paikattu ja nyt sen pitäs jaksaa viiä minut etelään huomenillalla. Jotenkii minä en täysin luota siihen paikkaan, mut jospa se todistaa että kyllä se kestää.

Jumalauta tänään sitte tyhjeni viimein takarengaskii. Kukapa sitä vaan yhtä rengasta tuikkais tyhjäks ku kakskii voi vetää paskaks. voi perkeleen perkele.
Kohta oon jo ihan valmis napsahtamaan.

Oli oikein mukavaa eilen illalla olla kullan luona. Kulti oli kovin väsyny ja sillä oli asiat vähä ikävästi. Tai on edelleen, ne ei oo muttunu mihinkää.
Mutta sitte oli mullakii asiat viturallaan ku ulos lähin ja istuin autoon ja lähin liikkeelle. Rengas tyhjä! Köröttelin keskustaan ja menin täyttämään rengasta, mutta ei kai se täyty ku on puukolla vejetty reikä siihen perkele. Onneks oli yö eikä ketään kuulemassa runsasta kiroilua. Siinä noin neljän kilometrin matkassa meni sitten suunnilleen puol tuntia, mut onneks oli edelleen yö, nii ei pahemmin ollu liikennettä. Pysty ajelemaan hissuksiin vanteella.
Tänä aamuna oli tarkotus mennä Juankoskelle ja katsastaa auto. Vaan nyt taitaa jäähä katsastamatta. Huomenna meinasin lähtee ajelemaan etelään, mut saas nähä koska tässä sitte pääsee yhtään mihinkään.
Perkeleen kusipäät Nilsiäläiset.... Tule tänne enää ikinä...

Tulin heinäkuun viimesenä päivänä kotiin. tai siis oikestaan kultani luo. pari yötä siellä ja sitte se karkas muualle.
Nyt on melkein viikko ku viimeks sitä tyttöö nähny. vituttaa melkein jo...
Sain onneks vaihettua työvuorojani. Muuten olis tänään ja huomenna ollu jo töitä ja kulta ois jääny näkemättä. Sitte vasta ois vituttanu.
Tänään kuitenkii se tulee jo tänne nilsbyyhyn. Loistavaa. :)

Varsan kanssa ollaan pelleilty tallilla. Sillä on ohjasajettu neljä kertaa ja eilen sain kuningasajatuksen. (mitenkäs muutenkaa, minun ideat on aina loistavia) Idea meni näin: "laitetaan Daijulle kärrit perään ja heitetään pari kiekkaa kentällä".
Joo, kävin hakemassa lapsen laitumelta ja harjasin sen. Jussi uhras Ruutin valjaat ja laitto ne Daijulle. Ku sain avattua riimun turvan päältä ja suitset paikalleen, Daiju ajatteli että vittu, nyt riittää ja kävi makaamaan. Kahtapuolta kiinni ja riimu vaan niskalla. No eihän siinä mitään, narut irti ja heijattiin pentu pystyyn, takasin kiinni ja riimu kunnolla päähän.
Sitten kärryt perään, se meni mainiosti, Daiju seiso kiltisti koko ajan.
Liikkeelle ja noin viiden metrin päässä taas meni hevonen nurin. Kärryjen kanssa. Kymmenen minuuttia sitä siitä yritettiin neljän ihmisen voimalla saaha ylös, mutta ei kai se nouse ku makaa kylellään jalat suorana sivulle.
Ei muuta kun kärryt irti ja sitten nostettiin, siis kirjaimellisesti nostettiin, hevonen jaloilleen. Sitten ajateltiin vaan ohjasajaa kentällä, joka menikii ihan kivasti. Kerran vaan seisottiin viis minuuttia paikallaan kun lapsi ajatteli että kyllä nyt on huilitauon paikka.

Tänään kokeiltiin uudemman kerran, vähän huonommilla valjailla kun Jussi ei halunnu enää uhrata hyviä valjaita. Valjastus meni hyvin, Daijukii pysy jaloillaan koko ajan. Kärryt pysy perässä myös koko reissun ajan. Reissu sinänsä oli lyhyt. Kentälle juuri ja juuri päästiin, jossa Daiju teki totaalistopin. Vartti otettiin askel eteen, sivulle ja sitten taaksepäin. jokunen hyppy väliin, mutta muuten meni oikein mallikkaasti, tukevasti se ainakii seisoo, muistutti lähinnä sahapukkia.
Sitten kun saatiin varsa kääntymään takasin tallille päin matka taittui miellyttävästi, ihan kiltisti kävellen. Ei hyppyjä ja vain yksi pysähdys. Hyvä siitä vielä tulee.

Kavereita ei oo tullu nähtyä yhtään tällä reissulla. Jarmon kanssa kyllä juttelin eilen puhelimessa, se oli Siilin linja-auto asemalla lähössä kohti Kajaania. Inttiin siis. Oli mukava puhua sen kanssa, tajusin vaan että sitä ois ehkä voinu nähä viikonlopun aikana. Pitkät on piuhat.

Viime viikon loppupuoli meni aika juhlavissa tunnelmissa. Iskä täytti 50 vuotta ja piti sitten pienet karkelot. Torjantaina kävi hirvimiehet juhlimassa, ja meno oli sen moistakii. Viinassa ei säästelty.
Olin kuvaajana koko pirun illan.
Perjantaina oli varsinaiset pippalot kaikille normaaleille ihmisille. (hirvimiehiä ja normaaleja ihmisiä ei sovi sekoittaa) vastaanotto ajoittui välille 12-24. Tästä ajasta toimin kuvaajana puolet. Kuuden aikaan illalla oli sitten vahdinvaihto. Pääsin jutustelemaan serkkujen kanssa ja syömään! Ruokaa oli paljon. Oli ihan oma kokki joka teki aivan mahtavat sapuskat kummallekin päivälle. Kokki oli joku isän tuttu, ollut Tahkolla töissä, nykyään Rauhalahdessa.
Takapihalla oli soppatykki, kokin teltta, iso teltta vieraille, tanssilattia ja toisella parvekkeella soitti tanssiyhtye (jonka nimeä en kyllä muista) klo 20.00-24.00
Mummokii innostu vähän juomaan alkoholia ja biletti ihan asenteella. Ei vaivannu lonkka sitä tätiä perjantaina.
Ohjelmaa oli muutenkii ihan mukavasti. Toni-veljemme oli hankinnu oman ohjelman ja lahjan isälle, osa Opera Cavan kuorosta (noin 30 henkeä) lauloi muutaman kipaleen ja isä oli syystäkin otettu. Kuulosti aivan mahtavalle. Kuorolaiset söivät itsekin jonka jälkeen esiintyivät vielä vieraiden pyynnöstä uudemman kerran.
Kun kerta juhlat oli pistetty pystyyn niin isä ja äippä juhli samalla kertaa 30 -vuotis hääpäivää. Isä avasi samppakalja pullon coolisti miekalla, äiti ja isä rikkoivat samppakaljalasit ja tanssivat häävalssinsa. Ja mummo itki. (johtuiko lie hänen suuresta liikuttuneisuudestaan vai siitä jo nautitun boolin määrästä)
Juhlat oli kokonaisuudessaan mainiot, vieraita kävi noin 200 perjantain aikana. Kyllä näistä kekkereistä puhutaan pitkään. Ja booliastiasta, joka oli 40 litran maitotonkka.

Juhlat jatkui kolmeen asti aamuyöllä, pienellä sisäpiiriporukalla tosin, mutta jatkuipa kuitenkin. Siskon kanssa kannettiin stereot alakerran ovelle ja pistetiin suomipoppia soimaan ja siellähän isä ja äiti ja äidin siskot puolisoineen, sisko ja sen ukko ja myöhemmässä vaiheessa vielä velikin tanssahtelivat. Kunnes eräs juhlijoista kompastui omiin tanssikuvioihinsa ja jäi lepäilemään nurmikolle. Siitä sitten pikkuhiljaa parin mutkan kautta kaikki pääsivät tyytyväisinä nukkumaan. Seuraavana aamuna tyytyväisyys tosin saattoi olla muisto vain, jos muisti pelasi. Sen verran tuli ehkä maisteltua konjakkia, olutta, siideriä ja sitä isän tekemään myrkynsinistä boolia.
Minähän siis toimin kuskina, nautin vaan pattereita ja Carneval-keksejä. ;) Niin ja nautin tietysti myös aivan mahtavasta juhlatunnelmasta ja erittäin mukavasta seurasta. Seura olisi ollut mukavampaa jos oma kulti olisi ollut mukana. Vaan ei niin ei.
Välillä joutui tarrautumaan penkkiin kiinni kynsinhampain kun päihtyneet miespuoliset henkilöt meinasi viedä ihan väkisin tanssilattialle. Mutta minähän en tanssi! Velivenäläiset vaan eivät mukamas ymmärtäneet kun sanoin kovasti ja selkeästi että "ei, en tanssi. mene pois. Kiitos"
Vaan siis mukavaa oli.

Nyt vielä jokunen päivä kotona Nilsiässä ja keskiviikkona tai torstaina sitten etelään ja muuttoa suunnittelemaan ja ehkä jopa myös toteuttamaan.

Viikko sitte nous tuosta vaan hillitön kuume, sillon se meni myös nopeesti ohi.
Nyt sitte oon taas kipeenä, olo on perseestä. Nyt ku oon kotona ja haluisin tehä kaikkee koko ajan. Mut ei, tänään oli pakko jäähä sänkyyn ku kotiin tulin kultsilta.
Tämä pöpö nyt kuitenkii tuntus sille ettei ihan heti oo menossa pois. Joka päivä on aina vaan pahempi olla.
Eilen vasta sanoin että ihmisen kroppa toimii kyllä niin kummallisesti. Vaan eihän siinä, ei kaikkee tarvii ymmärtää. :) Onneks on kohta joku muukii tässä taudissa nii ei tarvii yksin sairastaa.

Kuuluuko se ihmisluonteeseen (lähinnä teineille) että kun kysytään kysymys niin siihen ei voi vastata totuudenmukasesti. Vaan pitää vääristellä totuutta tai sitte jopa kusettaa ihan kympillä. Eilen illalla oppilaat oli siis tosi tuhmia ja tänään selvittelimme koko paskaa sitten koko helvetin työvuoron ajan! klo 15 alkaen. Kymmenen aikaan illalla homma oli selvä ja saatiin laitettua poliisille tiedot.
Johan on perkele...
Mahtava esimerkki: joitko sinä neiti numero 1 ne oluet jotka neiti numero 2 sinulle osti?
neiti numero 1 vastaa: en juonut. join vain lonkeron matkalla harjuun. täällä säikähdin teitä niin paljon että kaadoin kaikki oluet viemäriin ja vein tyhjät pullot tuonne isoon roskikseen joka tyhjennettiin tänään.

Neljä tuntia siitä eteenpäin: no joitko sinä ne oluet?
neiti numero 1 vastaa: join, mutta vain kolme. loput meni joko viemäriin tai joku muu joi ne.

toinen esimerkki: montako kaljapulloa ostit?
neiti numero 2 vastaa: kuusi. join ite kolme ja kaveri joi kolme.

Vastaus myöhemmin illalla: 24, joista 12 tuli minulle ja kaverilleni, kuusi neidille numero 1 ja kuusi neidille numero 3.

(neiti numero 3 meinasi tappaa kaikki jos ne eivät tunnusta) oli muuten pelottava tyttö!

Ja tähän vaadittiin siis 7 tunnin työ, jossa kuulusteltiin kaikkia monta kertaa ja saatiin pikkuhiljaa ne perkeleet tunnustamaan. Ja että tuosta tuli tunnustus, oli pieni maailmansota III täällä päin maailmaa. Järkyttävä huuto ja meteli vaikka kaikki oli jo kusessa. mutta nyt on siis kaikki yhtä syvällä siellä pississä eikä tällä kertaa selvitä enää vaan varotuksella. helvetti sentään. Lapset vois yrittää aikuistua. Tai ainakii vois yrittää kantaa vastuun omista teoistaan.

Vaan kai se on liikaa vaadittu tässä maailmassa semmonen toiminta.

Käytiin ässän kanssa Korsossa. Oli kiva reissu. Yöuni jäi liian lyhyeks ja autossa oli ihan vitun kuuma takasin tullessa joten kova väsy nyt iskee.
Ja tunnin päästä töihin.
voi fägetti... ei jaksa.

Mutta kiva reissu oli silti. Eksyttiin vähä Keravalle näkemään hevosia...

Just tänä iltana piti sitten Tuhton tuntea vapauden kutsu. (ja naapurin koiran)
Sen ajan ku kannoin kamat autoon ja ootin naapurit ulos kämpästään oli Tuhto vapaana leikkimässä naapurin koirien kanssa. Ja juuri tänä iltana piti sitten lähteä reissulle kekäleen kanssa. Tänä iltana kun piti lähtee takasin Korsoon.
Nyt on menny kaks ja puol tuntia kun kaveri häippäs, on ajeltu pitkin kylää ja harjussa kävin kahtomassa myös, vaan ei näy valkosta karvapalloo missään. Tuossa lähellä pari koiraa haukku kyllä hurjasti, mutta kun päästiin paikalle, ei näkyny enää yhtään koiraa missään.
Mutta odotellaan ja odotellaan. Aamulla toivottavasti viimestään koira tulee takasin ja päästään viemään se mammalleen kotiin. Mutta saattaa olla tuhtuh aika likanen kun palailee seikkailusta.

Toivotaan nyt sitten pikaista paluuta.

Ja noin vartti tämän kirjottamisen jälkeen koira ilmesty pihalle. Elikkäs jee. Ja aamulla siis Korsoon. :)

Koira tuli tänään harjattua, pestyä, kuivattua, föönättyä ja uudelleen harjattua. Kyllä on nyt taas valkonen koira. (paitsi korvista joita en uskaltanu pestä) Ja kovin on pehmoinen turkki nyt karvapallolla.