IRC-Galleria

Pyörähimpäs tänään parturissa. Vai pitäskö sanoo kampaajalla kun kuulun jostain kumman syystä siihen sukupuoleen, jo käy kampaajalla, ei parturissa...
No mutta, siellä sitä höpistiin taas kaikenlaista turhaa. Kuten säästä. Mistäpä muusta kun tästä ainaisesta säästä. Miten kaikki jaksaa aina vaan puhua säästä?!? Säähän kuitenkin on... -mitä todennäköisin-
Noh, mutta marraskuu ja joulukuun alku ootettiin niitä pakkasia ja lunta. Ja nyt kun sitä lunta sitten tuli ja on pakkastakii kolmattakymmenettä astetta nii taas napistaan:
'on tiet ihan tukossa kun lunta tulloo.'
'ee tuas aato käännistynnä ku on nii paljo tuota pakkasta tänä uamuna.'
'myöhästyin töestä ku oli aato ihan jiässä ja ojjaannii meinasin töpsäättöö ajjoo ku joku oli aaranna tien ojan pohjalle asti.'
'ei nennääsä uskalla ulos laettoo ku sehän päksähtää männä jiähän.'

On se kumma. Kyllä pitää olla ihmisen tyhmä.. Ei oo mikään koskaan hyvin. Kesälläkii jos sataa vettä, nii sitä tulee liikaa (niinku kesänä -04) ja jos on kuuma, eikä sada vettä nii ei sekään sitte oo hyvä. Tai jos olis muuten hyvä, nii sitte on niitä pirun ötököitä joka paikassa...

Nythän on joulun aika menossa parhaimmillaan. Kaikilla pitäs olla kivaa ku kaikki antaa ja saa lahjoja. Hyödyllisiä ja käytännöllisiä tai ei mitään sinne päinkää. Ite sain paljon kivoja juttuja tulevaan omaan ekaan kämppääni. Ihan jees. Harmi vaan ettei se kämppä oo lähellekkää varma vielä. Eikä työpaikkakaa sen puoleen...

23. päivä haettiin kuusi hevosella. Tänä jouluna se meni paremmin, keneltäkään ei murtunu sormia (tai muitakaa paikkoja), reki pysy ehjänä, eikä hevonen saanu hepulia. Tämä kaikki varmaan johtu ehkä siitä, että hevonen oli toinen...

Meijän perheen joulu oli taas tavallinen, aamulla koristeltiin kuusi, joululaulut soi koko päivän (veljen levyiltä tietysti, ei mitään normaaleja joulurenkutuksia vaan semmosia taiteellisempia ;] ) ja kaikilla oli kivaa. Äiti ja veli oli kotihengettäriä ja teki ihan sikahyvät ruuat, jotka syötiin jo aikaseen, koska pukki oli tulossa ja pukilla oli monta paikkaa vielä meijänkii jälkeen. Siinä viiden aikaan siis lahjoja jaeltiin ja auottiin. Loppuilta meni saunoessa ja korttia pelaillessa. Ja tietysti syödessä kaikkia herkkuja. Kaikkien pettymys oli kuitenkin sama: ei ollu vihreitä kuulia. ;)

Jotenkii minusta tuntuu että joulussa on ihan liikaa stressiä. Ensin pitää ostella lahjoja kaikille tutuille ja niihin pitäs saaha vähä jotain ideaakii. Sitte ne lahjat avataan ja kaikesta lahjapaperista ja naruista ja korteista tulee hirvee vuori roskaa, jota ei voi edes käyttää uudestaan. Ja suurin osa lahjoista on tietysti pettymyksiä. Mitenkäs muutenkaa?
Sitten kaikki muut jouluvalmistelut, talon koristelu ja siivoominen. Ruokien laitto, herkkujen leipominen. Ja entäs sitten joulun jälkeen... Kuusi heitetään pois ja taas pitäisi talo siivota ja kerätä kaikki joulukoristeet pois.
Meijän mummo on keksiny tähän ratkasun, ei mitään joulukoristeita mihinkää. Sehän säästää hirveesti aikaa ja vaivaa. Jep, näin on. Minä taijan mummoutua heti ens jouluna itekkii siellä omassa kämpässäni enkä koristele kämppää mitenkää... Vaan lahjoja on aina pakko ostaa. Ja tottakai vähä pitää ostaa myös itelle, ettei vaan tule pahaa mieltä. :D

Miten kukaan voi koskaan tehä mitään oikein?
Kun on kyse ihmisestä, jonka aivojen toiminnasta tiedetään vasta murto-osa, ja joiden kapasiteetista käytetään myöskin murto-osaa.

Jos kaikki ois ees ajatustenlukijoita, jotkut asiat ois niin paljon helpompia. Ei tarviis selittää asioita eikä tulis väärinkäsityksiä epäselvien selitysten takia. Ehkä sitten ku niitä aivoja osataan käyttää enemmän, osataan myös lukea toisen ajatuksia... Mut sitte ihmiset ois silti kusessa, kun toiset tietäs mitä sitä oikeesti ajattelee...

Mikä siinä on niin vaikeeta kertoo miten asiat oikeesti on? Mitä ajattelee ja miten asiat kokee? Minkä takia sitä vaan kiertelee ja pitää asioita omana tietonaan? Onko siitä loppupeleissä mitään hyötyä...
Miks ihmeessä on niin helppo pilata asioita? Mut se on asia missä oon hyvä. Sen minä osaan hyvin. Kämmätä.
Ehkä se on vaan hyvän harjottelun tulosta. Pitkäjänteisen ja kärsivällisen harjottelun ja monien toistojen aikaansaannos.
Niin sen on oltava.