Ratsastamista ilman satulaa liukkailla toppahousuilla. Juuri sillon, kun poni on seissy kaks päivää ja ulkona on pimeetä ja tuulee...
Tämä kannattaa tehdä juuri sillon ku on ollu ensin muutama päivä plussakelejä, kenttä siis sulaa ja pehmenee ja menee muhkuroille. Sitten tulee kovat pakkaset ja kenttä jäätyy niille muhkuroille.
Sitten poni säikähtää ja ampuu eteenpäin ja kuskihan tulee lopulta kaulan vierestä alas sille jäiselle kentälle (kerien ja ehkä jopa tuplavoltilla).
Lopputulos kipeä takapuoli, vasen kyynärpää ja niska jäykkä ja erittäin kipeä vielä monta päivää mätkähtämisen jälkeenkin.
Mutta onneksi oli kypärä. :) olisi ehkä kallossa monttu nyt, sillä melkoisella voimalla pää heijasi maahan...
Mutta sitä vaan ihmettelen miten päädyin ponin oikealle puolelle selälleni, jalat ponia kohti, pää menosuuntaan. Ja tulin alas vasen kannikka ja kyynärpää edellä...
Täytyy myöntää että siinä takaisin omille jaloille kampeamisessa ei ollut mitään lepardimaista notkeutta eikä nopeutta.
Mutta senkin myönnän että joku Jantta on ehkä myös hieman lepardi... Ei varmaan nopeampaa hyppäämistä oman hevosen selästä alas ole nähty ikinä. Siis IKINÄ. :D