IRC-Galleria

Tänään olin varannu itelleni kaikkee mahollista hommaa.
Tarkoitus oli herätä silleen ajoissa. Mutta koska olen lomalla niin en jaksanu herätä kun kello soi, nousin siis vasta 12 aikaan.
Meni ehkä pari tuntia että pääsin liikkeelle kohti pankkia ja kelaa ja kauppaa.

Shoppailun jälkeen pyörähin kotona heittämässä kauppakamat ja lähin kohti keskustaa uudemman kerran. Oli tällit Jantan kanssa tatuoijasedän luona. Jantta tahtoo siis tatuoinnin ja olin mukana kahtomassa sopivia fontteja tekstiin. Siellähän vierähti sitten tunti eikä Jantta ehkä ees varannu aikaa itelleen. :D
No mutta kuitenkii selitin siinä jotain Jantalle ja se vaan tuijotti minun silmiä, menin ehkä vähän hämilleen ja lopetin selittämisen. Siinä Jantta hetken tuijotti ja kysy sitten että "onko sulla aina ollu noin ruskeet silmät?" Ylläripylläri siitä seurasi pieni punastuminen ja kipitin peilille ja selitin samalla että minut silmät on semmosta väriä vaihtavaa mallia.
Noh, niin. Siis joo, joskus ne on. Joskus ne on siniset, joskus vihreet ja joskus taas melkein ruskeet. En tarvii piilareita. :)

Jantta otti ihteesä niskasta kiinni ja kävi juttelemassa pelottavan tatskaajasedän kanssa ja sai jotain ohjeita. Käytiin vielä tallilla, jossa oli muuten yllättävän kylmä tai sitte se johtu siitä että mulla oli vaan kauluspaita päällä, eikä ees takkia mukana. Tallihommat tuli tehtyä ja kuulumiset vaihettua tyttöjen kanssa.
Janika sai navigaattorinsa viimein takasin ja minä pääsin kotiin syömään.

Ja nyt meikä saa kölliä.

Olen siis ollut sairaslomalla jo reilun kuukauden ja aikaa on ollut paljon. Mitään en silti ole saanut aikaiseksi... Tänään tein ruokaa ja kuuntelin musiikkia. Kovalla. Anteeksi naapurit.

Siinä kokkaillessa tietokone arpoi biisejä tuttuun tapaansa ja aloin kiinnittää huomiota biisien sanoihin ehkä tavallistakin tarkemmin. Tulin huomanneeksi miten useassa biisissä sanotaan miten muistan sinun tuoksusi, tunnen tuoksusi edelleen, tuoksusi jää huoneeseen. Niitähän riittää, jotenkin tuntuu että kun joku ihminen lähtee pois poikkeen, joko lopullisesti tai vain hetkellisesti niin se jäljelle jäänyt ihminen muistelee kyseisen henkilön tuoksua.

Minulla henkilökohtaisesti ei ole tuoksumuistia. En muista mille joku ihminen tuoksuu, tai joku ruoka taikka juoma. En muista miellyttäviä tuoksuja enkä myöskään niitä epämiellyttäviä. Tiedän vain että koiranpaska ei tuksu ruusunnupuille ja se riittää minulle.


No tietysti.
Kukapa ei tahtoisi tuoksua hyvälle, kyllä minä ainakin mieluummin tuoksuisin hyvälle kun haisisin pahalle. Minulla on kuitenkin pieni ongelma tähän liittyen, hajuaistini on välillä huono tai sitten kuten tällä hetkellä kokonaan olematon. Noin kuukauden verran olen mennyt ilman kummoisia hajuaistimuksia ympäröivästä maailmasta. Jotkut todella vahvat hajut haistan, mutta nekin vain hetkellisesti.
Nimeltä mainitsematon ystäväni menee kaupan hedelmähyllyä edestaikaisin haistellen hedelmiä ja tekee ostopäätöksensä hedelmien hajun perusteella. Esimerkiksi tänään ostin itselleni satsumoita ja kyseinen henkilö sanoi että haisevat kirpeille joten heidän kauppakoriinsa ei satsumoita ilmaantunut. (en ole vielä maistanut kyseisiä hedelmiä, mutta jotenkin odotan maistavani kirpeitä satsumoita)

Olen (onneksi) saanut usein palautetta siitä että tuoksun hyvälle. Asuntoni tuoksuu joko puhtaalle pyykille, suihkusaippualle tai ruualle. Joskus tosin kissanvessalle, josta pahoittelen heti ovella.
Käytän yleensä vain yhtä tiettyä tuoksua ja siitä olen saanut usein jopa töissä positiivista palautetta. Mutta olisihan se tietysti mukavaa itsekin haistaa joskus jotain. Silloin harvoin kun nenäni toimii käytän tilanteen nopeasti hyväkseni, menen hajuvesikaupoille tai valitsemaan suihkusaippuaa. Joskus jopa etsin uuden huuhteluaineen pyykeille. Silloin kun nenä ei toimi ja joku edellämainituista tuotteista on loppu päädyn ostamaan jotain jonka olen joskus haistanut ja tiedän siitä tykkääväni.

Hajuaistittomuuteni vaikuttaa tietysti joskus ruuanlaittooni. Makuaistissani ei ole mitään muuta vikaa kuin että sekin on hieman heikompi, joten joskus mausteita lipsahtaa liikaa ja siitähän kärsin enimmäkseen minä itse, tai joku muukin silloin kun elämässäni on joku henkilö tai jos joku muu vain sattuu syömään ruokiani. Täytyy muistaa että tykkään tehdä ruokaa ja olen yleensä siinä varsin hyvä. Yksinkertaista mutta todella hyvää. Suosittelen. :)
Olen hieman yliherkkä vahvoille mausteille. Yritän välttää siis vahvasti maustettuja ruokia, chili ja muut tuliset tavarat saavat huuleni ja kieleni turpoamaan. Yleensä kuitenkin vain huulet, joten välitöntä hengenvaaraa ei pitäisi olla vaikka joskus satunkin jotain tulisempaa maistamaan.

Hajuaistiton elämäni alkoi joskus yläasteella kun aloin syömään lääkkeitä, jotka aiheuttivat mm. ihon ja limakalvojen kuivumista. Toistuvat lapsuusajan nuhat ja jo ilman lääkkeitäkin runsaat (talvisin päivittäiset) nenäverenvuodot ovat tehneet limakalvoilla tehtävänsä. Nykyään en tarvitse moisia lääkkeitä ja nenäni on muutenkin malttanut pitää veret sisällään, joskin jokaikinen kerta kun käyn lääkärillä flunssaa valittamassa lääkäri muistaa mainita että limakalvoni ovat haavaiset, arpeutuneet ja muutenkin heikossa kunnossa. Hyvä puoli siinä on se, että olen niistokiellossa ja saan aina hyvät nuhalääkkeet.

Muistan yhden erittäin hassun hetken elämästäni muutaman vuoden takaa. Olin töissä vapaa-ajanohjaajana Harjussa ja kuljin töihin pyörällä yleensä metsän poikki valtavan mäen yli.
Olin tehnyt iltavuoron ja lähdin kotia kohti syksyisenä iltana puolenyön aikaan. Oli täysikuu ja melko valoisaa muuten hämärtyvään aikaan, joten ajattelin nauttia nätistä säästä ja menin kotiin pitempää kautta isompaa tietä pitkin. Tien varressa on melko suuri mansikkapelto ja kun pyöräilin sen ohi mukavasta illasta fiilistellen haistoin kypsät mansikat ja jouduin aivan pysähtymään ihmettelemään kuinka hyvälle mansikat voivat tuoksua.
Se oli kerrassaan niin upea hetki etten unohda sitä ehkä ihan heti. Vaikka muistini on melko heikko niin siitä huolimatta muistan joitakin asioita pitkiäkin aikoja. ;)

Minusta olisi kyllä kerrassaan mukavaa jos nenäni toimisi hieman useammin ja muutenkin paremmin, koska hyvälle tuoksuvat ihmiset on kerrassaan ihana asia. Olen voinut sanoa muutaman kerran elämässäni "tuoksut hyvälle" mutta tahtoisin pystyä siihen useamminkin. Varsinkin jos tiedän jonkun henkilön tuoksuvan hyvälle...

Ihmisillä on tapana tehdä niin että kun haistaa itse jotain mielenkiintoista niin se jokin tuoksuva asia tyrkätään myös kavereiden nenän eteen ja sanotaan että "haista". Kyllähän minä haistan jos käsketään mutta harvemmin siitä on mitään hyötyä.

Tuoksukynttilät ovat minusta kerrassaan hupaisa idea. Kynttilöitä on mukava polttaa pimeään aikaan, luovathan ne kerrassaan hienon tunnelman ihan tavalliseenkiin iltaan, mutta miksi ostaa tuoksukynttilöitä? Eikö niistä tule vaan päänsärky tai jos kämppä haisee niin pahalle että pitää ostaa tuoksukynttilä niin eikö voisi vaikka siivota hieman? Tietysti jos tykkäät polttaa tuoksukynttilöitä, niin polta pois. Enhän minä sitä haista jokatapauksessa.

Olen kuullut juttua että naiset, jotka käyttävät ehkäisypillereitä saattavat valita väärän kumppanin hormonien vaikutuksesta. Ihmiset kun haistelevat toisiaan alitajuisesti ja valitsevat sopivan kumppanin hajun perusteella. Niin olisikohan tässä se syy etten ole löytäny vielä Sitä Oikeaa, ehkä hajuaistini on niin rikki etten havaitse Neiti Täydellistä vaikka se kulkisi ohitseni?

Tätä jään miettimään ja palaan ehkä asiaan joskus hamassa tulevaisuudessa.

Olen ehkä joku törkeän hyvä lettujen paistaja. (se on lähes lääketieteellisesti todistettu tosiasia) Osasyyllisiä tähän loistavaan taitoon ovat varmasti jostain lehdestä löydetty ohje ja Nilsiän Tokmannilta ostettu pieni pannu.

Muistelin siis lettuohjetta kun en sitä lehteä löytänyt... "Se meni jotenkii näin:"

Noin litra nesteitä. Vettä tai maitoa. Mieluiten molempia.
Ehkä jokunen desi jauhoja. Varmaan jotain kolmen ja kuuden desin väliltä.
Hieman suolaa ja hillitön määrä vaniljasokeria. (noin 1/4 purkki, joskus jopa enemmän)

Puolisen tuntia miettimistä ja sekaan kananmuna tai ehkä sittenkin kaksi.
Ja sitten pannulle paistumaan. (niilon täydellisen kokoiselle lettupannulle tietysti)
Taikinaan voi lorauttaa hieman jotain öljyä, ei tarvitse sitten paistaessa niin paljon läträtä.

Jos joskus saan lettupannuni yläkerran tytöiltä takaisin niin voin todistaa loisteliaat lettumestarin taitoni kaikille (tarkkaan valikoiduille) haluikkaille. :D

Eilen oli siis polvileikkaus ja tässä polvessa oli hieman enemmän laiteltavaa kun siinä edellisessä. Tämä polvi tuntuu myös todella paljon oudommalle ku se edellinen. Jokasella askeleella joku tuntus muljuavan ja rusahtelevan. Eli siis yritän välttää liikkumista, koska en muutenkaa kestä mitään polvimuljuja. Ällöö!!!

Olen nyt sitten viime yöstä asti kärsinyt lievistä pelkotiloista...
Nytkin hikoilen ja syke ehkä noin 120 ja enkä ehkä uskalla sammuttaa valoja kun käyn nukkumaan. Ihanat ahdistukset sanon minä.

Tarjolla siis paikka sohvalla ja sängyssä. Tervetuloa.

- No jos vaikka sattuu tykkäämään enemmän sisävesien lajeista.



Emma sanoo: "Mitkä Nokian serkut?! Minä arvasin, se oli vaan joku kulissi/harhautus-juttu, ei sulla mitään serkkuja missään Nokialla ole!!!"

Niilo sanoo: "No siis onhan! Parviaiset!"

Emma sanoo: "Ai Parviaiset, et sinä oo koskaan sanonu että ne on Nokialta!!!"



Ja voihan sen tankillisen bensaa pöllömminkii käyttää.
Kävin siis Tampereella pyörähtämässä. Varsin hämmentävä kaupunki on se, hirvee määrä ykssuuntasia katuja...

Mukana oli en-tule-yöksi-kotiin -laukku, mutta tulin sittenkin yön aikana kotiin. On muuten aika kaukana se Tampere! Sieltä ajelee ihan muutaman hetken verran, vaan matka meni kuitenkin hyvin vaikka Pyhtään kohalla oli jo melkosta taistelua silmien auki pitäminen.

Sohva antoi hyvät unet ja tänään sitten pitää tehdä noin miljoona asiaa mm. käydä polvileikkauksessa...

Kävin hakemassa Jantalta navigaattorin ja huomenna lähen ajelemaan vielä kun sitä autoa voi ajaa. Katsellaan minne päädyn ja millon tulen takasin, veli ja serkut olis kätevästi jossain matkan varrella. :)

Nilsiän reissu on siis takana. Rasittavia poikalapsia voin harkita näkeväni taas sitten jouluna. Ei sillä, onhan niissä pojissa tietysti ne hyvätkin puolensa... Mutta jos on käynyt nukkumaan puoli neljän aikaan yöllä niin puoli yhdeksän aikaan huutava ylivilkas Leevi oven takana ei ole kovin mukava herätys.

Nyt pitäisi keksiä tekemistä perjantai-iltaan asti. Punnitsen kahta vaihtoehtoa: Maksanko laskut vai lähdenkö vielä käymään jossain. En ole päättänyt.

Mutta kuhan tästä tämä päivä alkaa niin ehkäpä suunnitelmat alkaa selkiytyä.

Vaan kyllä täytyy sanoa että omassa sängyssä nukkuminen on jotain parasta!
Oudot unet ovat back myöskin. Voin kertoa että jos löydän itseni unimaailmasta, joka sijoittuu Amerikan Huippumalli haussa ohjelmaan ja tuskailen Jaelin kanssa kuinka laittaa uudet hiukseni, niin silloin herätys on varsin hämmentävä, varsinkin kun juuri ennen heräämistä kysyin Jaelilta missä Ron ja Hermione on???

Paula: Siis MITÄ sulla on päällä?

Meikä: No siis... nämä housut...

Paula: HAH! Katoin että sulla on jalassa kokochapsit. VÄÄRINPÄIN!!! (törkeetä naurua)

Meikä: No eiku ne on nämä housut, näissä on tämä etupuoli tämmöstä farkkua ja takapuoli tämmöstä sammarikangasta...

Paula: (nauraa edelleen)

Jussi: (yhtyy nauruun)

Meikä: Hei kiitti.

kaks iltaa humpalla ja liian lyhyet yöunet (kiitos koiran ja Leevin, tänään myös isomummin)... Äsken luin kirjaa ja olisin ottanu päikkärit mutta Jantta soitti 20 minsan puhelun. Se niistä unista.
Ehkä vaikka imuroin ja menen sitten pihalle.

Ja näin juuri miten hämähäkki tappoi kärpäsen. Voi tätä elämän raakalaismaisuutta.