IRC-Galleria

mulla on young americans -sarjan ensimmäinen (ja viimeinen) kausi koneella! jee jee jee.
Nuori katherine moennig on hottis. hih. :D

Ensimmäinen kerta peruskurssilta ohi.
Fiilis on hyvä, laji on ehkä just se, mitä oon ettiny vuosia. Loistavuutta!

Nyt vaan kunto nousuun ja uus laji haltuun. :D

Eilen oli viimenen työpäivä filmarilla. Minun filmtownura on nyt siis virallisesti ohi, vuos ja kaheksan kuukautta sitä mukavuutta kesti. :)

Tässä joku päivä tuli puheeks autojen katsastaminen. Ja sen seurauksena tuli huomattua että pörtsihän olis pitäny katsastaa jo yli kuukaus sitten... Vaan onneksi oli K1-katsastajilla semmonen tarjous hommeli tänä viikonloppuna, että oli oikeestaan hyvä että pääs mielestä lipsahtamaan tuo katsastaminen.
Nyt on siis auto katsastettu ja kaikki on ok. (paitsi renkaat)

Tänään oli takku tukassa! Semmonen ihan oikee solmu. Koskahan mulla on viimeks ollu takku tukassa... ehkä joskus vuonna -95. heh. mahtavuutta.

Mökin paikan mä mettään raivaan
Alle kaartuvan, korkean taivaan
Viereen veen, joka venhettä kantaa
jonka aurinko kultaa rantaa
Koivun kaajan laijasta lehdon
Siitä teen minä kiikkuvan kehdon
Siinä lasta kun liekuttaapi unen saapi pikkuinein
Tuu mun vaimoksein

T: Nikolla on tissit!

N: No tuliko se nyt ihan yllätyksenä...?

T: Joo, kun ei Nikolla yleensä ole tissejä!







Joo-o. Niinhän se on.

Oltiin yläkerran tyttöjen kanssa ulkoiluttamassa niitten koiraa tässä joku tunti sitte tänä iltana. Huomattiin että pyörävaraston ovi on auki ja siellä on valot. Hetken näpräämisen jälkeen tajuttiin että lukko ei toimi ja minun pyörästä on varastettu satula! Kävin tarkistamassa häkkivaraston oven, ja siellä oven välissä oli puukon terä, kädensija oli lähteny irti, sen verran rivakasti olivat yrittäny murtautua sinne. Mutta mikä parasta: pyörävarastosta pääsee meidän rappukäytävään.
Vaan nyt on lukko jo korjattu ja rosvot pysyy ovien ulkopuolella. Toivottavasti.

Parin yön yli kestänyt Nilsiän matka on nyt takana.
Klinikkareissussa pyörähti koko tiistaipäivä. Ell tutki ponia lähemmän kolme tuntia. Repäisi pois yhden hampaan, otti vähän kuvia ja leperteli mukavia ja höpötteli turboahtimesta ja kuutiosta hyytelöä.
Vanhoja vaivoja löytyi monta, mutta ei mitään vakavaa. Marraskuusta eteenpäin poni on yksityispolle eikä sen enää sitten tarviste kestää pieniä ihmislapsia selässään päivääkään!
Yhden unelman täyttyminen alkaa olla siis melkosen lähellä.
Nyt pitäs enää sitten se tallipaikka löytää. Onneks on aikaa. :)

puolipitkä päivä töissä... nyt väsyttää.
huomenna lähen reissulle kotia kohti, oon siellä pari päivää ja sitte tulen takasin kotkaan tekemään lisää pitkiä päiviä satamassa.

mitä sitä elämäänsä muuta kaipaakaan? hah.