IRC-Galleria

Olipa kerran autonostaja. Osti auton, johon tulikin kivana lisänä hieman monipuolisempi radio/soittaja.

Huomasi ostaja, että on monenlaista värkkiä jolla musiikkia saa tuupittua soittimeen; Bluetooth audio, CD, SD-kortti, USB. Ja alkoi vimmattu tutkiminen, miten käytännössä Ubuntu Linuxissa homma toimii, eli alustus ja musiikin siirto.

Onnistuipa formatointi FAT32-tiedostojärjestelmän SD-card muistiksi.

> mkdosfs /dev/sdd1 -F32

Ostin 4 gigan lastun ja pistin tänään kotikoneen formatoimaan sen. Nyt pitäisi istuttaa erinäistä musiikkia tuolle pienelle muistikortille, niin sen jälkeen pääsee testaamaan soittaako Volkswagen Golfin (2010 variant) soitin kortilla olevaa musaa.

Olipa kerran autonostaja. Osti auton, johon tulikin kivana lisänä hieman monipuolisempi radio/soittaja.

Huomasi ostaja, että on monenlaista värkkiä jolla musiikkia saa tuupittua soittimeen; Bluetooth audio, CD, SD-kortti, USB. Ja alkoi vimmattu tutkiminen, miten käytännössä Ubuntu Linuxissa homma toimii, eli alustus ja musiikin siirto.

Onnistuipa formatointi FAT32-tiedostojärjestelmän SD-card muistiksi.

> mkdosfs /dev/sdd1 -F32

Ostin 4 gigan lastun ja pistin tänään kotikoneen formatoimaan sen. Nyt pitäisi istuttaa erinäistä musiikkia tuolle pienelle muistikortille, niin sen jälkeen pääsee testaamaan soittaako Volkswagen Golfin (2010 variant) soitin kortilla olevaa musaa.

Vesi; elämän eliksiiri.

Luonnon vihreys; kuivat kesäiset pellot. Naapurin ruohikonkastelija. Järvet. Meret. Pilvet.

Otin mökille mukaan kansainvälisen kaupan perusoppikirjan, siskon BBA-ajoilta. Tykkään lueskella näitä hieman vanhempiakin kirjoja, ihan yleissivistykseksi. Lukaisin aamulla kolmisenkymmentä sivua, ja jo alkumetreillä kirja herätti ajattelemaan; elämä on vaihtokauppaa.

Suomessa on ollut viime aikoina paljon puhetta niin suoranaisesti vedestä kuin siihen liittyvästä ympäristösuojelusta, puhdistuksesta ja veden hyötykäytön kaupallisten lisenssien myynnistä.

Aloin miettiä tarkemmin, mitä kaikkea tuohon meille lopulta niin arkipäiväiseen asiaan liittyy. Vettä usein miettii vain uintiin ja pesuun liittyen. Entäs nämä: lääkkeet, kemikaalit, paperiteollisuus, vesiharrastukset, sukeltelu, levät, vesiliikenne? Nekin kaikki vesiasioita.

Vesihän on kahdesta alkuaineesta koostuva, nopeasidoksinen aine. Hapen ja vedyn sidokset kestävät keskimäärin vain noin 55 nanosekunnin ajan. Sidokset katkeavat ja muodostuvat uudelleen siis *hyvin* nopeasti. Tästä syystä vesi on myös erittäin juoksevaa. Se ei puristu juurikaan kasaan edes kovassa paineessa.

Pistän lisää piakkoin.

Istuskelen aikaisin aamulla parvekkeen pöydän ääressä. On juuri ja juuri sopivan lämmintä jo; vilpoinen kesätuuli, aurinkoinen päivä tulossa. Keitin aamukahvit,
koska heräsin vähän Marikaa aiemmin jo. Kiva hörppiä lämmintä kahvia,
ja katsella aamun alkamista.

Kirjottelin muutamia rivejä muisteloihin TKK:lta,
josta yritän saada myös kasaan aineistoa kirjaa tai novellia varten. Ja nythän
syksyllä uudestaan sinne, jatkan Aallossa kohti kandia. Ajatukset viipyilevät aina välillä tulevissa koitoksissa. Odotan sinänsä jatkoa, vaikka nyt mielellään kesää viettääkin. Talvessa on aina omat rasitteensa sään suhteen jne.

Olisi jäljellä noin 120-66 = 54 vanhaa opintoviikkoa, jotka
konvertoituvat suurinpiirtein kertoimella 1.5 uusiksi ECTS-pisteiksi. Otan syksyllä suhteellisen iisisti kursseja; toivon mukaan myös osa-aikatyö löytyy. Yliopiston piiristä voisi löytyä ylläpitoa, se on tyypillisesti ollut passeli homma, koska liikkumiseen kuluvan ajan voi silloin minimoida.

Löytyi loistava kirja; Siirilän Jussin "Smartville".

Kertoo hauskasti yhdestä päivästä it-huuman aikana, kun tiimi työntekijöitä
seikkailee kaupungilla ja toimistossa. Kirjassa on huumoria ja osuvaa tekstiä.
Niin tutun tuntuista niiltä ajoilta kun itsekin oli mukana tuossa.
Suomalaisesta kirjakaupasta, alehyllystä 2 eur.

Mitä tapahtuu, kun joutuu myyjäksi puolisatunnaisesti kivikauppaan? Loistava päivä, tilaisuus tutustua myös liikkeen lisäksi ympäröivään ostoskeskukseen.

Käyskenneltiin pitkin ja poikin Ideaparkkia Marikan kanssa. Löysin Rodgersin kirjan joka käsittelee tunnettujen filosofien henkilökohtaista elämää, olematta silti kovin uuvuttava elämäkertakokoelma.

Rodgers kirjoittaa ei-provokatiivisesti, pohjautuen faktoihin. Aihepiirit ovat silti erittäin kiinnostavia, mm. Foucaltin ja Rosseaun tarinat.

Filosofia ja filosofien historia on kiinnostavaa aivoruokaa. Filosofiahan on järjestelmänä ikäänkuin nykyisten tieteiden esi-isä; lähdettiin ajatusketjuista, jotka johtivat väitteisiin, joita voitiin todistella oikeaksi tai vääräksi. Nämä haarautuivat edelleen uusiksi, ja diskurssin kautta jalostettiin tietoa.

Kirja löytää paikkansa muutenkin kuin ajantappovälineenä.

Kiinnostava, mukaansatempaava!

Akateemisesta game graphics programming (Allen Sherrod), vihreäkantinen luomus. Kuusisataa sivua opastusta kohtuu käytännönläheiseen grafiikkaohjelmointiin. Luin eilen siitä ensimmäiset kymmenet sivut ja selailin läpi. Ei ota kantaa DirectX / OpenGL puoleen, joten siinä mielessä käypä - vaikka se esitteleekin tosin kaikki käytännön tekniikat.

Eilen tavattoman kiinnostava haastattelu. Tuli käveltyä myös rakkaan Otaniemen läpi. Paikka on kaunis kesällä! Vihreä, avara, luonnonhelmassa. Se on kampuksen ehdoton plussa. Idylliä riittää.

Aalto-yliopiston kehitystä on kiinnostava seurata. Olin 1998-2008 ensimmäisen kerran opiskelijana, nyt jatkan syksyllä siellä ja pistän tutkinnon kuntoon. Suunta on hieman muuttumassa, periaatteessa pysyn kyllä tietotekniikassa tiukasti mutta yritän ottaa siihen mukaan sulautettuja järjestelmiä eli elektroniikan ymmärrystä. Jo radiokerhon aikoina elektroniikka kiinnosti, mutten ehtinyt paneutua siihen kunnolla.

==> nyt Kahvia!

Olipa rento
Huomasin yhdessä vaiheessa, että tulikin viimeinen zippi kommunikaatiolle: kännykkäni akku loppui ja laturikin oli jäänyt kotiin. Mikäs siinä, suomen suvea ja kulta kainalossa. Mummonmökin tv taisi kompressorin ohella olla viimeisiä muistutuksia 1900-luvun sivilisaatiosta, ja hyvä niin! Petteri Järvinen keskusteli telkussa kansalaisten yksityisyydestä ja tulevaisuudesta. Puuceesta en onnistunut löytämään tietokoneaiheisia lehtiä ;)

Kuvia naamakirjaan, kunhan taas oikeessa paikassa, Olympuksen muistikortinlukija on erillinen laite. :D

Tuli pari kivaa räpsyä, toinen on sellainen missä valtava määrä kastepisaroita ohuenohuessa hämähäkinseitissä, näyttävät kuvassa melkein leijuvan ilmassa. Kuin maaginen pisaroista koostuva riippumatto. Sitten muutamia kasvien kuvia.

Kun kauheista kesähelteistä on päästy, niin sitä voi taas nörtteillä kotona rauhassa. Luin tänään eteenpäin 3D:tä, ja kävin kirjastossa katsomassa oppaita. Kirjapuolella hirveästi ei voi odottaa normaalilta kaupunginkirjastolta, mutta yksi lyhyt suomenkielinen, asiaa pintapuolisesti käsittelevä kirja löytyi.

Aiemmin sarjassa: aloitin 3d-grafiikan opiskelun. Ei oikeastaan vielä mitään pohjaa. Aikoinani käpistelin 3D Studio Max II:lla (vai ykkösellä, aikaa on "tovi").

AutoCADit eivät auta asiaa, ne on erilaisia verrattuna peleissä käytettäviin tekniikoihin. CADeissa keskitytään enemmän varsinaisiin rakenteellisiin, fyysisen maailman tekniikoihin, kun taas 3D on toistaiseksi ainakin enemmän näyttävyyden (pelin kannalta tärkeää) hakemista. Tosin jo useiden vuosien ajan näytönohjaimelle on tarjottu fysiikkamoottorin osaa, eli nopeita piirejä ja massiivista rinnakkaislaskentaa on alettu käyttää myös törmäilyjen, murskautumisten, pullistumien, vääntymisten ja muiden efektien laskemisessa.

Päivän opit:
- alkuaikojen hankalasta rekisteripohjaisesta, rautaläheisestä ohjelmoinnista on tultu kirjastoihin, jolloin ohjelmoija voi kutsua omasta koodistaan rutiineja jotka hoitavat paljolti kaiken 3D-laskennasta
- hieman pikselien varjostuskielestä (GLSL)
- erilaisten varjostusmallien teoreettinen pohja
- tulossa CUDA, ei hajuakaan vielä mikä (mutta vilkaistaan! :-)
- lisää raudan kyvykkyydestä, missä nopeuksissa nykyään mennään. Parhaimmat piirit kykenevät miljardiluokkaan

Varjostuksessa pikselille tai oikeammin tasolle lasketaan sen valoisuusarvo.
Phong on yksi perusmalli pikselin varjostustavoissa. Sitä yksinkertaisemmat ovat Gouraud ja aivan lineaarinen malli. Lineaarisessa mallissa lasketaan vain pinnan normaalivektorin suhde valolähteeseen. Tästä otetaan suoraan koko pinnan valoisuus. Gouraudissa interpoloidaan eli otetaan pisteitä, ja niiden välille lasketaan tasaisesti muuttuva valoisuus. Phongissa on jo kaksivaiheinen laskenta; sekä valoisuus (highlight, tai specularity) että varjot.

Kaikki puuhastelu Linuxilla, ja hieman linkuttavalla kannettavalla. Koneen kanssa ei käynyt tuuri, kovalevy on jo paukkunut ja akku vetelee viimeisiään. Joten viimeisen kuukauden aikana Ubuntu on asenneltu varmasti 50 kertaa uusiksi (tai oikeammin, Live CD pyöritys, ei asennusta).

Linkkejä 3-ulotteiseen grafiikkaan
http://en.wikipedia.org/wiki/Blinn%E2%80%93Phong_shading_model
http://en.wikipedia.org/wiki/Real-time_computer_graphics
http://www.blender.org/

Vielä pyörii monenlaisia suunnitelmia pelin kirjoittamisessa. Tänään konkreettista oli se, että tutustuin Linuxin moninaisiin 3D-kirjastoihin. Edelleenkään sieltä ei löydy sitä kovin selkeätä punaista lankaa, mutta ilmeisesti joko Mesa, OpenGL, tai jokin pidemmälle viety pelikone (Blender, Crystal Space) voisi olla hyvä paikka aloittaa.

Oikeastaan ongelmaksi on muodostunut nimenomaan tuo runsaudensarvi. Kun aina ei tiedä, mikä on tällä hetkellä vielä kuranttia tavaraa, onko kehittäjäporukka kasassa, tehdäänkö tuotteeseen uudistuksia, jne.

Positiivista on se miten paljon ilmaista koodia löytyy. 3D-ohjelmoinnin tekeminen aivan nollista olisi tosi raskasta. Luin pätkän Intelin 965-sarjan kiihdytinpiirille tarkoitettua manuaalia, joka jo pituudellaan (yli 500 sivua) sai vakuuttuneeksi siitä että kolmiulotteisuuden pyörää ei kannata keksiä uudelleen.