Sädehtien hän tuli luokseni.
Muistan sen kuin eilisen päivän.
Olin niin nuori,
olin häpeissäni,
mutten kuitenkaan katunut sitä.
Hän voihki sanoja kasvoilleni
himokkaalla kielellään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.
Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.
Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.
En tunnistanut kehoani.
Kauhistuin näkyä
joka paljastui valossa.
En kadu sitä.
Olin myyty pehmeille huulillensa,
jatkuvasti kosketellen.
Jättäessäni hänen suunsa
aloin palella.
Hän voihki sanoja kasvoilleni
himokkaalla kielellään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.
Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.
Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.
Vaimea kuiskaus sylissäni,
hienoisin äänin,
puhuen paljon ja sanoen vähän.
Hän tuntui hyvältä.
Hän voihki sanoja kasvoilleni
ja kumartui syvään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.
Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.
Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tuhoa! 13.08.
- Kevät Pariisissa 13.08.
- Tuli ja vesi 13.08.
- Ruusunpuna 13.08.
- Missä olet? 13.08.
- Hyppää! 13.08.
- Ilman sinua 13.08.
- Merimies 13.08.
- Älä kuole ennen minua 13.08.
- Äiti 01.08.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (10)
- ▶ elokuu 2010 (9)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)