Vaan jos kirpoaa silmästä kyynel,
joka murheesi lapsonen on.
Tiedät silloin et oo kuollut,
vaan elossa.
Moni kylmeni herrojen pelossa.
Ne repii siskojen sydämiin reikää,
joutuu myymään sun hymyy kuin leipää.
Ja veliemmekin syli vaan kovenee,
ja veri ohenee.
Siis suru puseroon,
jos siltä tuntuu, vaan pidä varas,
siihen sielu turtuu.
Kova ja kirkas on valo uuden kevään,
mä toivon et oot jalkeilla kun mä herään.