Tunnen ajan tulevan rytisemällä alas.
Kävin Joensuussa "Väinämöisen polvelta tähiksi taivaalle"-näyttelyssä. Siellä esitettiin maailman synty sekä vallitsevan tieteellisen teorian että muinaisten kansojen käsitysten mukaan.
Nyt aika tuntuu absurdilta. Mie pelkään loppuja, olen aina pelännyt. Mutta kaksikymmentäyksi on pelkkä numero. Se tosin symboloi sitä, että olen taas elänyt vuoden lisää.
Mutta tunnen itseni pienemmäksi kuin aikoihin. Rakkaus on myös syönyt kykyäni itsenäisyyteen.
Ja olen yhä hämmentynyt. Pieni olento.
Mutta lupasin jälleen itselleni. Nyt uuden ajan kynnyksellä voin olla parempi ihminen. Vahvempi, viisaampi ja kärsivällisempi. Aina pitää pyrkiä kehittymään.
Minä olen vasta alussa.
Kävin Joensuussa "Väinämöisen polvelta tähiksi taivaalle"-näyttelyssä. Siellä esitettiin maailman synty sekä vallitsevan tieteellisen teorian että muinaisten kansojen käsitysten mukaan.
Nyt aika tuntuu absurdilta. Mie pelkään loppuja, olen aina pelännyt. Mutta kaksikymmentäyksi on pelkkä numero. Se tosin symboloi sitä, että olen taas elänyt vuoden lisää.
Mutta tunnen itseni pienemmäksi kuin aikoihin. Rakkaus on myös syönyt kykyäni itsenäisyyteen.
Ja olen yhä hämmentynyt. Pieni olento.
Mutta lupasin jälleen itselleni. Nyt uuden ajan kynnyksellä voin olla parempi ihminen. Vahvempi, viisaampi ja kärsivällisempi. Aina pitää pyrkiä kehittymään.
Minä olen vasta alussa.