Hei kaikki ystäväiseni,
tänään minulla on pieni-suuri tunnustus tehtävänä, kuten pikku-Gllä aikoinaan.
Eräänä kauniina aamuna huomasin itsessäni jotain muuttuneen.. jotain puuttui.. se oli kadonnut täysin.
Päivän mittaan olo tuntui edelleen kummalliselta, ikäänkuin taakka olisi poistunut harteiltani, kivi vyörähtänyt pois sydämeltä.
Silloin illalla sen huomasin. Ymmärsin. Tajusin.
Tiesin mitä olin menettänyt.
Haluatteko kuulla, mikä se oli? Monet ovat myös huomanneet saman minussa... monet ovat siitä itseasiassa huomautelleet ja minä hölmönä veikkosena olen naurahtanut tyytyväisenä heidän tietämättömyyttään. Silti sinä iltana tajusin heidän kaikkien olleen koko ajan oikeassa.
Minulta puuttui.. ja puuttunee edelleen..
jännitys tiivistyy..
se tiivistyy...
tiivistyy tiivistymistään...
...
...
...
..
..
.
.
.
(tähän väliin joku rämisyttää uhkaavasti jännitysrumpuja ratatatatatatratatatatratat)
minulta puuttui AIVOT!!!