Eräs ihminen sanoin jokin aika sitten, että pistää henkisen hyvinvoinnin kaiken edelle.. Kaikki materia, näkyvä tavara, on pelkkää lisää onnelliselle elämälle. Ei ihminen tarvitse kauniita esineitä niin paljon kun annetaan ymmärtää. Ei ihminen tarvitse satoja ihmisiä ympärilleen tunteakseen olevansa elossa. Ihminen tarvitsee elämän kumppanin, kyllä, myös ne jotka kiven kovaa väittävät viihtyvänsä yksin ja pärjäävänsä yksin. Ihminen tarvitsee muutaman tärkeän ja läheisen ihmisen, ystävän, jaksaakseen elämän suurimmat surut ja tuskaisimmat olotilat, jonka kanssa juhlia elämän suuria hetkiä, onnistumisen tunteita. Ihminen tarvitsee katon päänsä päälle, jotta saa nukkua yönsä rauhassa, jotta saa vetäytyä elämän kiireistä omaan koloonsa, jotta tuntisi että on jotain omaa, itselle tärkeää. Ihminen tarvitsee terveytensä, jotta jaksaa kaiken edellä mainitun. Mihin ihmeeseen siis ihminen tarvitsee tavaraa, aina jotain uutta ja hienompaa ja kallimpaa kuin jollain toisella?Miksi aina ollaan kateellisia siitä, että jollain toisella on uusinta uutta olevia "muoti" vaatteita, tai isin ostama bemari, tai rahaa shoppailla päivästä toiseen. Minä olen vailla kaikkea sitä, jota todella tarvitaan, jota todella kaipaan ja haluan. On minulla kattopään päällä, vaikkakin se paikka tuntuu tuhoavan minua todella. Terveys on henkisesti vaakalaudalla, kun joka ilta täytyy itkeä itsensä uneen, ne ihmiset jotka ovat olleet minulle niin rakkaita, niin tärkeitä, tuntuu olevan kadoksissa. Ehkä siitä saan syyttää itseäni, ja ehkä voisin uudelleen punnita ystävyyden arvon. Eikä tuo elämän kumppani, jota joskus syvästi, intohimolla ja palolla rakastin, tunnu enää minulle oikeaksi. Verisesti loukattuna olen kadottanut ikuisuuden tunteen tuota ihmistä kohtaan. En kaipaa juuri nyt mitäänmuuta, kuin ystäviä,niitä elämän tosi rakkauksia. Ja henkistä terveyttä, jaksaa tämä myrskyisä elämä loppuun asti, ettei vain elämän liekki sammuisi liian aikasin.