IRC-Galleria

Harhaa
(säv., san. Henrik Sethsson, Magnus Funemyr
suom. san. Kalevi Puonti)

me tänne taas jouduttiin, sun yksiöös kömmittiin
vaikka eilen vielä väitin, yö tämä viimeinen jo ois

sä tiedät ei järkee oo, mun jäädä sun asuntoon
minä silti myönnän sen, viereesi aamuun asti jään

tiedän, kaikki tää on pelkkää harhaa
tiedän, tulella leikimme vain
tiedän, luoksesi tulla ei järkeä ois
silti en ihan vielä lähtis pois

nyt pakko mun mennä on, on suhteemme mahdoton
me kyllä se tiedetään, hyvin ei pääty juttu tää

vielä hetken sua katselen, hymyn nään läpi kyynelten
vaikka sydän sanoo jää, järki mua käskee lähtemään

tiedän, kaikki tää on pelkkää harhaa
tiedän, tulella leikimme vain
tiedän, luoksesi tulla ei järkeä ois
silti en ihan vielä, lähtis pois

oven kiinni hiljaa painan kerran viimeisen
yksin rappukäytävään minä jään

Hiljainen on laulu rakkauden
(säv., san. Samppa Komokallio)

katson eteiseen, vanhan naulakon mä nään
siinä kaipaa takkii puolityhjillään
lähtenyt on pois jotain hartiolta sen
vielä oottaa sua kaiken tietäen

ei milloinkaan samanlainen, kenties voi toinen nainen
vaatteitaan sinne ripustaa

kunpa vielä hetken saisin rakastaa
pienen pienen hetken ja et lähtis milloinkaan
maailmaani aiheet annoit laulujen
vaan hiljainen on laulu rakkauden

kahvipannu vaan illalla mua odottaa
enää tahdo en mä yksin nukkumaan
teeveen viimeisen ohjelman mä katselen
kaikki häipyy kohta lumisateeseen

ja huoneeseen hiipii kylmä, tuulee ja pakastaa mä
tahtoisin haavat parantaa

kunpa vielä….

aamu sarastaa, kuulen laulun lintujen
ois päivä kaunis rakkauden

Prinsessan unta
(säv., san. Petteri Poijärvi)

on myöhäinen ilta, sä tahdot mennä nukkumaan
jään katsomaan vierees kun sä tuoliin nukahdat
minä kannan sinut sänkyyn ja hiljaa peittelen
otan pääsi syliin ja hiuksiasi hyväilen

minun prinsessa nukkuu taas sinistä unta
en tohdi häntä herättää
minun prinsessa nukkuu, on hiljaa valtakunta
enkä tohdi häntä herättää

minä katson nukkuvaa kaunotarta
minun maailmani aurinkoa
minä katson mun ainoaa aarrettani
minun elävää timanttia
en tahdo sua koskaan menettää
muista aina että sinua, sinua rakastan

minä valvon sinun untas ettet kesken heräisi
ettet koskaan pahoja unia näkisi

Mihin johtaa tää tie
(säv. Bo Söderholm, san. Lasse Wikman)

valo sisään heijastuu, kasvot esiin paljastuu
niitä katselemaan jään

mieli kauas kulkeutuu, ympyrä kun sulkeutuu
kaiken taas selvästi nään

mihin johtaa tää tie, sinä hiljaa kysyt
valoon meidät se vie, jos vain siinä pysyt
ja pidät kiinni….. lujempaa

pilvet huoneen pimentää, sydän kaiken ymmärtää
silloin muu haihtua saa

odottanut olen niin, että tulet haaveisiin
ja viet, viet mut pimeän taa

mihin johtaaÂ…

Nämä yöt
(säv. Kai Jämsä, san. Minna Mikkola)

sinä olet kaunis niin kukka niityn koskematon
tuoksus minuun tarttui kii, sydämeeni sinut poimin

matka mittaamaton välissämme kiusana on
kaikkeni täällä teen et´ pääsen luoksesi jälleen

ja vaikka yöt nämä elävältä syö, sinä olet uneni jonka näen joka yö
jos maailma meitä kovempaa lyö, kaipuu luoksesi kasvaa ja sielua syö

olen onnellinen niin kun rakastaa näin paljon saan
mä pidän hyvänä sua niin ettet koskaan pois tahdokaan

matka mittaamaton välissämme kiusana on
kaikkeni täällä teen et´ pääsen luoksesi jälleen

ja vaikka yöt nämä elävältä syö, sinä olet uneni jonka näen joka yö
jos maailma meitä kovempaa lyö, kaipuu luoksesi kasvaa ja sielua syö

Miten oisin voinut tietää
(säv. Samppa Komokallio, san. Kalevi Puonti)

miten oisin voinut tietää, miten edes aavistaa
turha sun on sitä kieltää, sä et puhu ollenkaan

eikö helpompaa se oisi jos me joskus juteltais
sua ymmärtää mä voisin jos se suoraan sanottais

silti tahdon kaiken ajan kanssas viettää
minkäs mahdoin, mulle kuulut vain
siksi koitan jälleen kaikki oikkus sietää
anteeks kai sulta sain

mikä sai sut jälleen suuttuun, mitä väärin sanoinkaan
miksi mielesi noin muuttuu, tajua en ollenkaan

ensin olen sulle kaikki, kohta mua ei olekaan
joo, mä olen aivan poikki, raskasta on rakastaa

siltiÂ….

sinun kaunis hymy sai mut jälleen sulamaan
niin kuin tätä riitaa koskaan ois ei ollutkaan

siltiÂ…

kuinka voi mies naistaan aina ymmärtää kun
huutaa hetken, sitten rakastaa
minkäs mahtaa, täytyy kai se myöntääkin mun
joo joo, niin minäkin sua

Missä olet
(säv. Petri Somer, san. Lasse Wikman)

on taas aamuyö, kaupunki tuo nukkuu
sade ruutuun lyö, siihen äänet hukkuu
sinua katselen

vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet

on taas aamu yö, pimeä pian haihtuu
epävarmuus syö, tunteet varkain vaihtuu
irti vain pääse en

vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet

kun sinut kadotan, pakenet omaan maailmaas
kun sinut tavoitan on silloin kaikki hyvin taas
aio en luovuttaa, aamu jo tulla saa

vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet

Palavat sydämet
(säv., san. Markus Salo)

Â…ei ennen rakkauttaÂ…kai voisi tunteaÂ…

ja kun päivä kääntyi silloin iltaa päin
mä kanssasi kuljin ikuisuuteen käsikkäin
sun lempeä katse sai mut sekoamaan
nyt sen jo tiedän, en muuta tahdokaan

sä olet se keväinen tuuli joka mua kuljettaa saa
askel askeleelta ollaan lähempänä unelmaa

sydän yksinäinen on aina puolillaan
toisiimme luottaen rakkautta antaen me tiedämme nyt sen
sydän yksinäinen ei pala milloinkaan
ei ennen rakkautta kai voisi tuntea se tulen kuumuutta

vuosi vuoden jälkeen vielä kuljetaan
ja tulevaisuuden salat meille aukeaa
kun silloin sut löysin mä aavistaa voinut en
että voisin tuntee näin aidon rakkauden

Lähden taas
(säv. Bo Söderholm, san. Lasse Wikman)

se tavoittaa ja valtaansa saa
kuin koukkuun kii siihen jäin
en selittää osaa enempää
on mentävä eteenpäin

kai joskus vielä sen ymmärrän
ja löytää voin myös tärkeimmän

mä lähden taas tiedän sen
takaisin löydä en ellen lyhtyä täällä nää
mä lähden taas, tunne tuo pakottaa
kutsuu luo ja hämmentää
mä myönnän sen on sielu juureton

se kuiskailee: pois kaikesta mee,
oo vapaa vaan kulkemaan.
nyt väsyttää pikku hiljaa tää
jos oppisin juurtumaan

vaimenee tuo tunne hiljalleen
lyhdyn kirkkaammin vihdoin nään
vaimeneeÂ… ja toisin kaiken teen
lähden tai kerran sitten jään

Kynttilä ikkunaan
(säv. Kai Jämsä, san. Veli-Matti Jämsä)

maantietä mittaillut kylliksi oon
huutanut kaipuutain näin kuutamoon
saanut kuin palkaksi mun matkoiltain
suurta surua sydämeen vain

tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon
mutta tuo tie kovin kivinen on
nyt kotiin valmis jo oon palaamaan
kerro pystytkö mut kohtaamaan

voitko sä tyttöni taas sytyttää
pienen kynttilän sun ikkunaan
jättäisit siihen sen näyttämään
vielä luoksesi tulla mä saan

korkeaa taivasta katsellessain
olet sä aina mun aatoksissain
sylisi sinun on niin lämpöinen
sitä koskaan kai unohda en

Kuuntelen
(säv., san. Jukka Karppinen)

kuuntelen, sydäntäni kuuntelen
niin kuin yksinäinen tehdä sen vain voi
kyyneleen, jääkylmän kyyneleen
sirpaleiden laulu hiljaa soi

jos unohtaa, voisin vain unohtaa
niin helpompaa mun täällä silloin ois

ei enempää voi yksikään menettää
kuin mitä vietiin multa pois
katoaa vain ajan taa
on kuin huominen ei koskaan tulla vois

kuuntelen sydäntäni kuuntelen
se viestin jostain sinulta kai tuo
viimeisen, toiveista viimeisen
ne uupuneelle lohdutuksen suo

jos unohtaaÂ…

ei enempää…