Harhaa
(säv., san. Henrik Sethsson, Magnus Funemyr
suom. san. Kalevi Puonti)
me tänne taas jouduttiin, sun yksiöös kömmittiin
vaikka eilen vielä väitin, yö tämä viimeinen jo ois
sä tiedät ei järkee oo, mun jäädä sun asuntoon
minä silti myönnän sen, viereesi aamuun asti jään
tiedän, kaikki tää on pelkkää harhaa
tiedän, tulella leikimme vain
tiedän, luoksesi tulla ei järkeä ois
silti en ihan vielä lähtis pois
nyt pakko mun mennä on, on suhteemme mahdoton
me kyllä se tiedetään, hyvin ei pääty juttu tää
vielä hetken sua katselen, hymyn nään läpi kyynelten
vaikka sydän sanoo jää, järki mua käskee lähtemään
tiedän, kaikki tää on pelkkää harhaa
tiedän, tulella leikimme vain
tiedän, luoksesi tulla ei järkeä ois
silti en ihan vielä, lähtis pois
oven kiinni hiljaa painan kerran viimeisen
yksin rappukäytävään minä jään
Hiljainen on laulu rakkauden
(säv., san. Samppa Komokallio)
katson eteiseen, vanhan naulakon mä nään
siinä kaipaa takkii puolityhjillään
lähtenyt on pois jotain hartiolta sen
vielä oottaa sua kaiken tietäen
ei milloinkaan samanlainen, kenties voi toinen nainen
vaatteitaan sinne ripustaa
kunpa vielä hetken saisin rakastaa
pienen pienen hetken ja et lähtis milloinkaan
maailmaani aiheet annoit laulujen
vaan hiljainen on laulu rakkauden
kahvipannu vaan illalla mua odottaa
enää tahdo en mä yksin nukkumaan
teeveen viimeisen ohjelman mä katselen
kaikki häipyy kohta lumisateeseen
ja huoneeseen hiipii kylmä, tuulee ja pakastaa mä
tahtoisin haavat parantaa
kunpa vielä….
aamu sarastaa, kuulen laulun lintujen
ois päivä kaunis rakkauden
Prinsessan unta
(säv., san. Petteri Poijärvi)
on myöhäinen ilta, sä tahdot mennä nukkumaan
jään katsomaan vierees kun sä tuoliin nukahdat
minä kannan sinut sänkyyn ja hiljaa peittelen
otan pääsi syliin ja hiuksiasi hyväilen
minun prinsessa nukkuu taas sinistä unta
en tohdi häntä herättää
minun prinsessa nukkuu, on hiljaa valtakunta
enkä tohdi häntä herättää
minä katson nukkuvaa kaunotarta
minun maailmani aurinkoa
minä katson mun ainoaa aarrettani
minun elävää timanttia
en tahdo sua koskaan menettää
muista aina että sinua, sinua rakastan
minä valvon sinun untas ettet kesken heräisi
ettet koskaan pahoja unia näkisi
Mihin johtaa tää tie
(säv. Bo Söderholm, san. Lasse Wikman)
valo sisään heijastuu, kasvot esiin paljastuu
niitä katselemaan jään
mieli kauas kulkeutuu, ympyrä kun sulkeutuu
kaiken taas selvästi nään
mihin johtaa tää tie, sinä hiljaa kysyt
valoon meidät se vie, jos vain siinä pysyt
ja pidät kiinni….. lujempaa
pilvet huoneen pimentää, sydän kaiken ymmärtää
silloin muu haihtua saa
odottanut olen niin, että tulet haaveisiin
ja viet, viet mut pimeän taa
mihin johtaaÂ…
Nämä yöt
(säv. Kai Jämsä, san. Minna Mikkola)
sinä olet kaunis niin kukka niityn koskematon
tuoksus minuun tarttui kii, sydämeeni sinut poimin
matka mittaamaton välissämme kiusana on
kaikkeni täällä teen et´ pääsen luoksesi jälleen
ja vaikka yöt nämä elävältä syö, sinä olet uneni jonka näen joka yö
jos maailma meitä kovempaa lyö, kaipuu luoksesi kasvaa ja sielua syö
olen onnellinen niin kun rakastaa näin paljon saan
mä pidän hyvänä sua niin ettet koskaan pois tahdokaan
matka mittaamaton välissämme kiusana on
kaikkeni täällä teen et´ pääsen luoksesi jälleen
ja vaikka yöt nämä elävältä syö, sinä olet uneni jonka näen joka yö
jos maailma meitä kovempaa lyö, kaipuu luoksesi kasvaa ja sielua syö
Miten oisin voinut tietää
(säv. Samppa Komokallio, san. Kalevi Puonti)
miten oisin voinut tietää, miten edes aavistaa
turha sun on sitä kieltää, sä et puhu ollenkaan
eikö helpompaa se oisi jos me joskus juteltais
sua ymmärtää mä voisin jos se suoraan sanottais
silti tahdon kaiken ajan kanssas viettää
minkäs mahdoin, mulle kuulut vain
siksi koitan jälleen kaikki oikkus sietää
anteeks kai sulta sain
mikä sai sut jälleen suuttuun, mitä väärin sanoinkaan
miksi mielesi noin muuttuu, tajua en ollenkaan
ensin olen sulle kaikki, kohta mua ei olekaan
joo, mä olen aivan poikki, raskasta on rakastaa
siltiÂ….
sinun kaunis hymy sai mut jälleen sulamaan
niin kuin tätä riitaa koskaan ois ei ollutkaan
siltiÂ…
kuinka voi mies naistaan aina ymmärtää kun
huutaa hetken, sitten rakastaa
minkäs mahtaa, täytyy kai se myöntääkin mun
joo joo, niin minäkin sua
Missä olet
(säv. Petri Somer, san. Lasse Wikman)
on taas aamuyö, kaupunki tuo nukkuu
sade ruutuun lyö, siihen äänet hukkuu
sinua katselen
vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet
on taas aamu yö, pimeä pian haihtuu
epävarmuus syö, tunteet varkain vaihtuu
irti vain pääse en
vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet
kun sinut kadotan, pakenet omaan maailmaas
kun sinut tavoitan on silloin kaikki hyvin taas
aio en luovuttaa, aamu jo tulla saa
vaikka sinut nään ja luoksesi jään
mietin missä olet
vaikka sinut saan yön kanssasi jaan
mietin missä olet
lähellä mutta kaukana niin
missä olet
Palavat sydämet
(säv., san. Markus Salo)
Â…ei ennen rakkauttaÂ…kai voisi tunteaÂ…
ja kun päivä kääntyi silloin iltaa päin
mä kanssasi kuljin ikuisuuteen käsikkäin
sun lempeä katse sai mut sekoamaan
nyt sen jo tiedän, en muuta tahdokaan
sä olet se keväinen tuuli joka mua kuljettaa saa
askel askeleelta ollaan lähempänä unelmaa
sydän yksinäinen on aina puolillaan
toisiimme luottaen rakkautta antaen me tiedämme nyt sen
sydän yksinäinen ei pala milloinkaan
ei ennen rakkautta kai voisi tuntea se tulen kuumuutta
vuosi vuoden jälkeen vielä kuljetaan
ja tulevaisuuden salat meille aukeaa
kun silloin sut löysin mä aavistaa voinut en
että voisin tuntee näin aidon rakkauden
Lähden taas
(säv. Bo Söderholm, san. Lasse Wikman)
se tavoittaa ja valtaansa saa
kuin koukkuun kii siihen jäin
en selittää osaa enempää
on mentävä eteenpäin
kai joskus vielä sen ymmärrän
ja löytää voin myös tärkeimmän
mä lähden taas tiedän sen
takaisin löydä en ellen lyhtyä täällä nää
mä lähden taas, tunne tuo pakottaa
kutsuu luo ja hämmentää
mä myönnän sen on sielu juureton
se kuiskailee: pois kaikesta mee,
oo vapaa vaan kulkemaan.
nyt väsyttää pikku hiljaa tää
jos oppisin juurtumaan
vaimenee tuo tunne hiljalleen
lyhdyn kirkkaammin vihdoin nään
vaimeneeÂ… ja toisin kaiken teen
lähden tai kerran sitten jään
Kynttilä ikkunaan
(säv. Kai Jämsä, san. Veli-Matti Jämsä)
maantietä mittaillut kylliksi oon
huutanut kaipuutain näin kuutamoon
saanut kuin palkaksi mun matkoiltain
suurta surua sydämeen vain
tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon
mutta tuo tie kovin kivinen on
nyt kotiin valmis jo oon palaamaan
kerro pystytkö mut kohtaamaan
voitko sä tyttöni taas sytyttää
pienen kynttilän sun ikkunaan
jättäisit siihen sen näyttämään
vielä luoksesi tulla mä saan
korkeaa taivasta katsellessain
olet sä aina mun aatoksissain
sylisi sinun on niin lämpöinen
sitä koskaan kai unohda en
Kuuntelen
(säv., san. Jukka Karppinen)
kuuntelen, sydäntäni kuuntelen
niin kuin yksinäinen tehdä sen vain voi
kyyneleen, jääkylmän kyyneleen
sirpaleiden laulu hiljaa soi
jos unohtaa, voisin vain unohtaa
niin helpompaa mun täällä silloin ois
ei enempää voi yksikään menettää
kuin mitä vietiin multa pois
katoaa vain ajan taa
on kuin huominen ei koskaan tulla vois
kuuntelen sydäntäni kuuntelen
se viestin jostain sinulta kai tuo
viimeisen, toiveista viimeisen
ne uupuneelle lohdutuksen suo
jos unohtaaÂ…
ei enempää…