sä satutit mua ja se paska kesti kauan
En pysty nauraan enkä edes halua
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata
Viilsit muhun haavoja tuhosit sisältä
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä