IRC-Galleria

Oulun Kummigalleriassa on yhteisnäyttely 13.9 lähtien, missä on muunmuassa muutama minunkin ottamaa kuvaa näytillä (ja ostettavissa). Saa käydä ja jättää kommenttia, tai jopa suoraankin minulle tulla sanomaan :). Arvostaisin sitä suuresti!

Danke shöööön

Minä olen lääketieteellinen harvinaisuus.

Ei tosin siitä kaikista ilmiselvimmästä syystä.

Nääin on...
Perkusti lähti tampereelle eilen aamulla ja siitä lähtien... kirjaimellisesti istunut sohvalla ja katsonut telkkaria. Canal+, Tv1000 ja varsinkin ANIMAL PLANET ovat olleet tosi kuumaa kauraa. Tänään tulee 1000:lta scary movie 4, jota ootan. Lähinnä siksi kun dr.phil on siinä. HIH HIH.

Hurja suoritus sinällään, mutta periaatteessa ei mitään uutta minulta. Yksi fakta ilahduttaa vähäsen.. ei masenna :)
Se että olen yksin kämpillä ilman ihanan suloista jarlin seuraa ei saa mua purskattamaan itkuun taikka muutenkaan hajoamaan kappaleiksi. Jarlin kaksi kuvaa (jotka ovat myös galleriassaki) lohduttavat jääkaapin ovessa.

Ajattelin että ensi viikolla olisin käynnyt äitini kanssa eläinkaupassa kattelemassa Lemille uusia leluja ja varsinkin puruluita sekä suuuuuurta häkkiä (hintana 192e). Haluan tehdä kaikkeni jotta Lemi oppisi olemaan yksin. Sen virheen tein Jarlin kanssa. Poika poti eroahdistusta :(. Onneksi kuitenkin ei käyttänyt ääntä sen ilmentämismuotona...se lähinnä söi kämpän :/...
Joten Jarlin opettamana suhtaudun koiran yksinolo opettamiseen vakavasti. Kohtuudella tietysti.

Lemin kotiintuloon on viikko. Ensi lauantaina viimeistään se on täällä. Ensi torstaina sillä on rokotukset ja sitten joko pe tai la... Jarlin velipuoli tulee kotio astumaan setäpuolensa tassunjälkiin. :)

Sen tiedä että ERÄÄT ihmiset tulevat vetämään flipat kun kerromme heille. Onneksi moni suhtautuu tähän hyvin.

Huomenna käynkin kattomassa pentuja... ja mahdollisesti käyn ensiviikollaki ennen H-päivää. Ei malttais olla erossa :)

Maanantaina alkaa Wankkurissa käynti. Työharjoittelu.
Minä en ole ajatellut sitä yhtään. Torstaina kävin kyllä allekirjoittamassa sopimuksen, mutta... enemmän innostunut/hermostunut olen ollut kun sain 6 valokuvaani valmiiksi näyttelyyn. Tosin..vieläkään ei ole varmistunut päivämäärä näyttelylle, mutta oletan että se on tässä parin kuukauden sisään. Noh, vielä kehykset pitää ostaa.
Tuli niistä hienot. Hermostutti nämä miten ne toimii a3:sena, mutta ihan onnistuneita ne ovat.. tosin totesin että voi olla että yhtä kuvaa en pistä näytille. Siinä on yksi juttu joka häiritsee.
Pitää vain kysellä muitten mielipidettä vielä siitä onko se maailman isoin virhe.

Yeba. Eipä siinä nyt toistaiseksi muuta.

Se huvittaa. Alkoholi. Kyllähä sitä miettii et olisiko paljon enemmän meininkiä (=tyyppejä jotka haluis hengailla kanssani, kahvittelua ja sensellaista) jos sitä kävis baareissa kännäämässä ja sen kautta kaikki estot hävinneenä tutustuis ihmisiin. Huvittavinta siinä on se että ei mun asema paljon silloin muutu. Sillä silloin ahistais se fakta että en olisi voinut tutustua niihin ihmisiin muuten kuin ulkopuolisen vaikuttajan avulla. Ja se että luultavasti niiden suhteiden ylläpitämiseksi pitäisi vielä enemmän juosta baareissa ja juoda lissää alkoholia ja sekoilla, saaden minut ahistumaan, kun miettisin sitä pitävätkö ihmiset minusta minuna vain sen takia että osaan olla hauska mokailija ja silloin pidetään yhtä köyttä mokailijoina ja inhimillisenä ja vastuuttomina lapsina. Sillä se ei ole sitä mitä minä haluan.

On se niin hankalaa kun tuntuu että minä en voi pitää hauskaa toisten mielenkiintoisten ihmisten kanssa selvinpäin. Olla sama meininki, estot poissa... En siis tarkoita ettenko minä voisi.. lähinnä sitä että ilmapiiri tuntuu olevan aina painostavan siihen viinan ja sidukan suuntaan.

Hankala olla selvinpäin alkoholisoituneessa maailmassa.


Katsoin muuten eilen Matti elokuvan.
Se oli perseestä.
En tunne sen enempää sympatiaa Matti Nykästä kohtaan kuin aiemminkaan.
Ja Jasper näytteli huonosti.

Ei tää nyt mee oikein.

Saatanan vajoamista. Kello on vartin yli kymmenen ja se että olen tässä ja minun pitäisi jotain tehdä...!!!!!!!!!!!!

Alkaa ihan oikeasti vituttaa. Ja vielä niin kaunis ilma ulkona.

En tiedä oikein missä meen. Taidan olla halin tarpeessa.. sekin tarkoittaisi sitä että minun piätisi mennä filmifriikkiin asti sitä kerjäämään. Sinne minun varmaan pitää mennä. Yksinäisyys täällä kotona varmaan saa mun pään vajoamaan.

Minun suurimpia ongelmia on se että minulla on helevetin suuria kynnyksiä, joita en uskalla ylittää. Mikä on ihan naurettavaa kun sitä miettii.. Kuten se että en uskalla mennä ulos YKSIN kävelylle. NAURETTAVAA!!!!

Kieroksia vaan tulee.

Bänks

Olen täysi nynny.. olin eilen ja uskoin silloin että se menee ohitse mutta nouuu... tänään herätessä oli jälleen fiilis et haluan mennä piiloon, en osaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu ylivoimaisen ahdistavalta.

Mitäh? Masennusta?
Ei kai ny sentään....

Kyllä tässä pitää olla jokin muu syykin.

Kuten se minun kehoni suurin mysteeri... josta olen aina yhtä pihalla.

Juujuujjuu...

Ei tuu mitään. Pakko mennä käpertymään ja kattomaan leffakanavia meiän uudesta digiboksista (Kyllä... mentiin ja hankittiin sellainen. Tietyssä mielessä käänettiin takki. Mutta Elokuvakanavia! Oli sen verran hyvä tarjous, jota kaksi tälläistä leffahullua ei voinut vastustaa)

Tiedän vain sen että teen asiat hankalammaksi kun en saa aikaiseksi tehdä tiettyjä asioita.

Eilen sain ehdottomasti migreenikohtauksen.
Yes.
Ihanaa.

Vieläkin on jälkijäristystä ilmassa. Äkkiliikkeet ja voimakkaat hajut aiheuttavat kipupiikkejä vasemmalle päänpuoliskolle. Ne ovat kyllä hyvinkin siedettäviä. Eilen kyllä se oli mahoton. Silmiä piti pitää kiinni ja vatsa veti löysäksi ja kääntyili ympäriinsä.

Eilen sain soiton Wankkuriin. Sieltä minut sitten löytää seuraavat 6kk. Se oli oikeasti mahtava uutinen. Ensi maanantaina alkaa hommat. Alkaa tuntuu että elämä hymyilee. Jospa sitä uskaltaisi hymyillä mukana. :))))))

Paiston uunissa lohta. En oikeasti tiedä miksi. Sillä se on iso palanen ja yksin sitä en saa syötyä. Ja Perkustihan tunnetusti EI SYÖ KALAA. Jotenkin minä pöljyyttäni ajattelin että Jarlikin syö... näin ne ajatuskaaviot toimii. Lemi tulee ensi viikolla kotia, mutta eipä se kala sinne asti pysy hyvänä... aihjai...
Kämppä haisee kalalle :/

Niin se vain menee... Ja onnekseni minulla on jotain jotain odottaa :) Lemi tulee kotia parin viikon päästä. Niin pian! Ja niin kauan!

Virallinen päivämäärä on siis 1.9

Tekis mieli sanoa vaikka ja mitä liittyen Jarliin ja Lemiin...

En kuitenkaan...

Tänään Rakas koiramme, Jarli pistettiin ikuiseen uneen. Tässä on itketty monta viikkoa tätä, mutta eräässä mielessä mieli on helpottunut. Suruaika on onneksi vielä. Ei tarvitse olla iloisin kaikista ihmisistä.

Rakastin sitä koiraa niin saatanasti. Hän voi nyt paremmin. Ja leikkii muitten kanssa. Hautasimme hänet hänen lempiluunsa kanssa, jota hän tykkäsi kivuaasti tiputtaa jalkojemme päälle. Kirpasee kuin muistelenkin. Kaikki meni hyvin.

Jarli, Voi hyvin ja heiluta häntääsi kuten lyhyen elämäsi jokaisena päivänä.

Heipparallaa...
Tässä on mennyt sairasta hoidellessa ja todetessa että kyllä minä osaan olla pikkuinen känkkäröivä lapsi.. Mutta nyt alkaa tämä sujumaan.. Aikuistun jälleen hieman. Ehkä.
Nytten pitäisi lähteä kaupunkiin lääkettä ostamaan sekä koiralle että miehelle ja sekä ruokaostoksille.
Raha-asiat jälleen huolestuttaa (siinä alan olemaan jo niiiiiiiiiin aikuinen), ennakonpidätys prosentti KUN pitäisi käyuä hoitamassa ja minähän tässä aikaisemmassa mainitsemassani reissun yhteydessä voisin senkin käydä jonottamassa..
On tälläinen pullamössöolo.
Ja sittenpä vielä pelottaa että tuo hirvitysvirus iskee minuunki, joka on sitten äärimmäisen mahdollista, sillä erehdyn pussaileen tuota viruspesäkettä (Perkustia) jokapäivä, kun se näyttää niin kurjalta.

Ensi maanantaina minun pitää soittaa eläinlääkärille, varata aika. Ajattelin ensi perjantaita taikka sitten parin viikon päähän. Se ei tunnu yhtään hyvältä teolta. Ahistaa ja surettaa. Sillä sitten on tiedossa milloin ikuinen uni tulee ja hautajaiset :(. En haluaisi mennä siihen aikaan ja paikkaan, mutta sinnepä on vain mentävä.

Ensimmäiset hautajaiset jotka oikeasti koskettavat.

Pitääpä sitä mennä masentamaan itteensä, höh.