IRC-Galleria

Lahjoitetaan yksi vittumainen tauti. ( Kopsattu pinkipankilta )

Tämä se vasta on hupaisa kaveri.

Herättää yöllä. Pakko syödä. Tai vaihtoehtoisesti olo on kamala; lihaksia särkee, suu on kuiva, mahdollisesti myös oksettaa. Tämä olo menee ohi ehkä tunnissa-kahdessa, kunhan pistät.

Et voi koskaan lähteä kotoa varmistamatta, että kaikki on mukanasi.
Ja vaikka tarkistaisit, välillä insuliinikynästä on ampullista insuliini loppu, joten:
Syöt, ja olosi on jälleen kamala, tai
Et syö ja vituttaa/nälättää.

Sinulla on myös oltava mukana aina jotain pikaisesti verensokereita nostavaa, kuten mehu, suklaapatukka tms.
Mikäli ei ole, todennäköisesti juuri silloin sokerit humahtavat alas ja olet kusessa.
Joskus tämä voi tarkoittaa tajunnanmenetystä. (Mukava ajatus, kun olet lasten kanssa liikenteessä.)

Ajokortin saanti ei ole itsestäänselvyys.

Et saa lentolupakirjaa, etkä harrastaa syvänmeren sukellusta.

Haavat paranevat _hitaasti_. Yleensä arvet eivät parane kunnolla, jäävät punoittamaan.

Alkoholin nauttiminen täytyy suorittaa aina järkevästi (ei sillä, että tässä olisi jotain pahaa). NOLLAUS ei tule kyseeseen. Mikäli juot tarpeeksi sammuaksesi, voi olla, ettet enää edes herää.

Fysiikkasi heikentyy. Melko suurilla todennäköisyyksillä jokin/jotkin sisäelimesi kärsivät ajan myötä; munuaisten toiminta heikkenee, tai saatat sokeutua.

Et voi luovuttaa verta.

Janoon et todellakaan voi huikata tuoremehua/juissia jääkaapista. Ne nostavat verensokereita, ja taas on ihan hakattu olo.

Herneetkin kesätorilta nostavat verensokereita.

Kuten jäätelö uimarannalla.

Tai paella festareilla.


Voin kertoa, että kovin montaa positiivista asiaa en ole KOSKAAN osannut tässä taudissa nähdä.

Jätän kirjoittamatta kaiken sen pelon, kaikki ongelmat, joita _minun_ diabeetikkoraskauteen ja synnytykseen (sektio) liittyy. Kaikki riskit, joita se kasvattaa lapsen suhteen, ja mitä ongelmia se lapselle saattaa aiheuttaa.

Ja lääkäri toteaa: "Mikäli haluat olla äiti lapsillesi vielä nelikymppisenä."