IRC-Galleria

Olen moraalinen olento, sillä minulla on käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Jokapäiväiset tekoni heijastavat tätä käsitystä, moraaliarvoni tulevat ilmi minun tekemissä valinnoissa. Vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa on tärkeää osata asettua toisen asemaan, empatiakyky on edellytys oikean ja väärän toiminnan erottamiseen. Jollen osaisi arvioida, minkälaisia reaktioita toimintani aiheuttaa, ei olisi mahdollista puhua tietoisesta moraalisesta toiminnasta.

Olenko ”hyvä ihminen”? Voinko muuttua moraalisesti paremmaksi, vai olenko syntynyt juuri tällaiseksi? Jos arvioin moraaliani, arvotan tekojani omaan arvomaailmaani nojaten. Ovatko arvoni toisaalta muotoutuneet moraalini mukana? Toteutanko siis pelkästään itseäni, kun toimin niiden normien mukaan, jotka ovat mielestäni asiallisia, hyväntahtoisia ja oikeutettuja? Moraalisessa toiminnassa mukana ovat järki, tahto ja tunne, jotka joskus voivat asettua keskinäiseen ristiriitaan. Oletetaan, että Hanna on surullinen, joten hän haluaa muffinsin. Pöydällä oleva leivos on kuitenkin hänen äitinsä illaksi säästämä herkkupala. Punnitessani kahta ilmeistä vaihtoehtoa, syömistä ja syömättä jättämistä, otan huomioon äitini ja itseni. Moraalisin perustein päädyn siihen, että oikein tekeminen edellyttäisi syömättä jättämistä, eihän leivos ole minun omaisuuttani. Jos silti syön sen, eli teen väärin, olenko moraalisesti ristiriidassa? Vai olenko pelkästään nälän ohjaama? On eri asia tarkastella toimintaa moraalisen suurennuslasin läpi, kuin arvioida seikkaa, onko ”hyvä ihminen”.

Jollei minua olisi kasvatettu tässä ympäristössä, näillä eväin, voisi olla mahdollista, etten tietäisi toisen ruoan syömisen olevan eettisesti väärin. Onko moraalinen arviointikyky siis peräisin kasvatuksesta? Tuomitseeko kukaan pientä vauvaa moraalittomuudesta, tai kuuleeko sitä haukuttavan ”huonoksi ihmiseksi”, jos hän kajoaa pöydällä olevaan ruokaan. Ei, vaan kyseessä on yhteisössä vallitsevat yhteiset pelisäännöt. Onko moraali siis lopulta henkilökohtaista ”hyvää toimintaa”, vai toteutanko normeja, jotka tässä nimenomaisessa yhteiskunnassa ja ajassa katsotaan oikeiksi. Minun on toki mahdollista harkita eri toimintavaihtoehtojen välillä, mutta yleisesti ottaen yksi vaihtoehto katsotaan moraalisesti oikeaksi, ja toinen vääräksi. Heijastaako impulsiivinen toiminta moraalia, onko harkitsematon teko moraalin alaista? Ainakin itse tiedän, että mitä kauemmin ja laajemmin pohdin asiaa, sitä todennäköisemmin huomaan toiminnassani ristiriitoja ja epäkohtia, suorastaan vääryyttä. Onko osa moraalia, ja oikeaa tekemistä, kun tiedän toimineeni huonommin kuin voisi, vai onko moraaliani juuri se väärä toiminta ja jälkitarkastelu pelkästään arviointia?

Arvostan perhettä, ystäviä, rakkautta, kauneutta, älykkyyttä ja rehellisyyttä, jos joitakin asioita mainitsen. Kun nämä pitäisi laittaa arvohierarkiaan, sormi menee helposti suuhun.
Päivittäin arvostan eri asioita toisia enemmän, toisissa ihmisissä näen toiset ominaisuudet tärkeämpinä kuin toisissa. Jotkut arvot taas liittyvät niin vahvasti toisiinsa, etteivät ne toimisi yksinään, esimerkiksi perhe ja rakkaus. Kertooko arvoni ja niitten keskinäinen järjestys moraalistani jotakin? Varmasti ne antavat vihjettä siitä, etten ole verta janoava sarjamurhaaja, vaan koen tärkeiksi asioita, jotka tämä yhteiskunta arvostaa ja jotka saavat minut onnelliseksi. Kumpuaako moraalini siis syvemmältä kuin asetetuista normeista, onko moraalisen toimintani tavoitteeni tulla onnelliseksi?