Onko maailma muuta kuin julma vitsi? Tuli vaan mieleen kun siivoilin tuossa kahvipannun jälkeen. Minkä takia asiat tapahtuu? Pystyykö sattuman ennustamaan? Voiko elämältä toivoa muuta kuin loputtomia rutiineja ja itsensä sekaisin laittamista, jottei huomaisi koko höskän naurettavuutta? Kuinka voi olla huomaamatta koko höskän naurettavuutta? Onko 90% ihmisistä muuta kuin aivottomia lampaita, jotka voi ohjata täysin minne haluaa kunhan tarjoaa leipää ja sirkushuveja? Ovatko loput 10% yhtään sen parempia? Miksi, miksi, miksi waah waah waah nyyh nyyh itqvinq. Hauskaa miten millään ei ole väliä loppujenlopuksi. Lopulta kaikki kuolevat yksin ja kaikki teot katoavat ajan tuuliin. Mikä ohjaa meidän tekoja? Yhteiskuntaan pinttyneet kristilliset moraalikäsitykset vai jokin ihmisen sisältä tuleva länsimainen normaalius. Molemmat sama asia. Ympärilla oleva paikka laatii mikä meistä tulee. Kasvatus, perhe, koulutus, työ, yhteiskunta. Kaikki muovaa meistä mitä me olemme. Vai päätetäänkö kaikki syntyessä? Olemme vieläkin rotuna kivikauden tasolla. Mikä estää meitä loppujenlopuksi pistämään kaikkea paskaksi? Yhteisen hyvän tavoittelu? Ei. Auktoriteettien ja yhteiskunnan kunnioitus? Ei. Se jos me yrittäisimme muuttaa jotain aiheuttaisi meille liikaa vaivaa? Luultavasti. Laiska otus tämä Sapiens. Mikä estää loppujenlopuksi repimästä kaikkia pilareita alas? Mikä on tehnyt nämä pilarit? Minne nämä pilarit menevät? Liikaa kysymysmerkkejä tahtoo nukkumaan.