Luovaa kärsimystä
Tukehdutat minut,
en saa henkeä.
Et anna minun nousta,
sieluni syövereistä.
Pakotat pitämään silmäni auki,
katselemaan kun leikkaat sydäntäni palasiksi.
Vereni valuu betonilattialle,
alas lattiakaivosta.
Saavuttaen lopulta viemärit.
Tiesin ettei kukaan minua jäisi kaipaamaan,
joten annan sinun lyödä,
kiduttaa,
raiskata.
Mutta huomenna,
olenkin taas ehjä.
Puukko on kääntynyt sinuun.
Tämä hetki.
Hallitsen tilanteen,
tiedän mitä teen.
Vaikka olen monta kertaa sanonut,
että apua tarvitsen.
Älä nyt sekaannu.
Sillä nyt,
tämä hetki,
on sellainen täydellinen.
Rakkaus,
sinua kohtaan.
Ja ikävä jota ei saa pois.
Ympärilläni on pimeää,
katson kynttilän liekkiin ja tajuan.
Olet se roihu rinnassani.
Rakastan sinua.
(Tämä runo omistettu yhdelle rakkaalle.)
Copyright DeadMasochist 8.12.08