rakastaisitko, jos sanoisin etten jaksa enää?
välittäisitkö, jos sanoisin etten halua elää?
ymmärtäisitkö, jos viillot käsissäni kertoisivat sietämättömästä tuskasta ja ahdistuksesta?
rakkaani, ymmärtäisitö minua? kuuntelisitko masentuneita sanojani ja kuvittelisitko minun kanssani parempaa huomista? tulisitko kanssani kalliolle istumaan, juuri sille kalliolle, millä yleensä istun yksin ja harkitsen alas hyppäämistä? voisimme maalata kaiken harmaan taas värikkääksi ja surun onneksi ja iloksi.
minä voisin antaa itselleni anteeksi menneisyyden erehdykset ja voisin sanoa ettei minulla ole mitään hätää. siltikin minulla on ne arvet käsissäni ja sydämesäni sekä kylmä viha mielessäni.
kultaseni, rakastaisitko minua?
rakastaisitko?
välittäisitkö?
ymmärtäisitkö?
---
(c) koruton, 14.5.09