IRC-Galleria

tää on tää normaali autiosaari tarina =D


Klonkklonkklonk... Missä olen? Mikä on tuo kumma ääni? Klonkklonkklonk.. Loiskis.. Vettä.. Jyskyttävä kipu päässä. Missä olen? Miten jouduin tänne? Klonkklonkklonk... Kaikki pimenee..

Herään kirkas taivas yläpuolellani, kostea hiekka allani. Pilvet piirtävät hassuja kuviaan taivasta vasten. Tunnen hiekan, joka on tunkeutunut vaatteideni sisään, Vaatteeni ovat kosteat ja nihkeät. Laineet soittavat omaa loiskuvaa musiikkiaan. Nostan hieman päätäni. Miten olen joutunut tänne? Miksen ole laivassa muiden luona? Missä Lude on? Palmut huojahtelevat luoden houkuttelevan varjon rannan reunaan. Meriveden suolainen tuoksu tunkeutuu hengityselimiini. Onkohan tämä joku pila? Missä edes olen?

Odotan näkeväni laivan merellä, mutta se on pelkkää sinivihreätä Karibianmerta. En edes tiedä, onko se Karibianmeri. Haluan vain ajatella niin. Varjostan silmiäni. Mitä näen? Merta... Merta ja merta. Rantaa.. Rannassa hiekkaa ja kiviä. Ja.. Mikä tuo on? Nousen ylös ja kävelen kohti epämääräistä myttyä. Onko se? Ei.. Ei se ole kuollut.. Elävä ja epämääräinen. Apua se liikahti.
Hei! sehän on Lude.
-Lude. Tseh! tule tänne poika, sanoin ja katsoin, kun pieni chihuahuani pongahti vieterijaloillaa ylös. Lude tepsutteli luokseni ja nuolaisi kättäni.
-Missä me ollaan pikkuinen? Onko nälkä? Olethan kunnossa? kyselin saamatta vastausta. Olin iloinen, etten ollut enää yksin. Katselin ympärilleni vielä ja yritin muistaa jotain edellisestä illasta. Enhän minä niin paljon juonut, että en muistaisi, miten olen tänne joutunut.
-Enhän pikkuinen? kysyin. Lude kallisteli pienen omenan muotoista päätään kuin sanoen: "En tiedä, mutta minulla ainakin on nälkä."
-No. Mennään etsimään ruokaa,ehkä kaikki selviää vielä.

Löysimme kookoksia ja Lude vielä löysi pienen lähteen, josta sai vettä. Nyt istumme lähteellä. Mies ja koira vailla pehmeätä sänkyä. Katselen ympärilleni. Lähteessä solisi vesi. Kalliota ja pieniä luolan suuaukkoja on pienen matkan päässä. Pitää muistaa tarkistaa, olisiko yksikään tarpeeksi suuri nukkumispaikaksi. Toisella puolella näkyi puita, pieni polku lehvästön peitossa. Puiden oksat loivat synkkää tunnelmaa vaalean kallion rinnalle.

Tutkittuani luolat ja todettuani, että keskimmäinen kelpaisi meille. Aloin rakentaa pientä aitaa petojen varalle. Sängyksi revin kasveja ja jotain pehmeää sammaleen näköistä. Kävin rannassa katsomassa olisiko siellä mitään rakentamista helpottavaa kiveä tai puun palasta. Ajopuun kappaleita oli yllinkyllin ja terävä reunainen kivikin löytyi. Kivellä hakkasin puun kappaleista muutaman seiväs tyyppisen kepin, jolla yritin saada kaloja. Muutaman sainkin, mutta tulen teko tuotti ongelmaa.

Lopulta kaikki oli valmista yötä varten. Tulenkin olin saanut syttymään. Luden kanssa söimme ja katselimme merta.
-Ehkä jo huomenna pääsemme pois täältä. Kuka tietää?





Tjooh... en nyt tiiä.. pidän enemmä siittä toisesta.. mutta rakentavaa kommenttia?
Äidinkielen open kommentti
"Kirjoituksesi oli ikäänkuin katkelma pidempää tarinaa." jne.

mutta pyytäsin teijän kommentteja ^^