Nyt on hetki aikaa kertoilla enemmän.
Eli siis. Mistähän alotan.
No lähetään liikkeelle siitä, että muutin tosiaan siskon luo Kirkkonummelle tossa viikko sitten. Pahoittelen etten kertonu mitään suurimmalle osalle. Viis ihmistä opettajien lisäks tiesi koululta. Ne jääköön nimeemättä. Ja se etten kertonu ei tarkota, etten pitäis teistä. (: En vaan voinu kertoa, jo noiden viiden ihmisen seasta löyty ihmisiä, jotka epäili seurauksia tästä muutosta. Enkä todellakaan halunnut että mua revitään eri suuntiin. Ite tein päätöksen ja kestän nyt sit seuraukset myös ite. Lupaan etten tuu ruikuttaan teille tästä (: Ressussa nykyään pyörin sitten. Mutta ei musta eroon pääse siltikään (: Palataan samalle astialle viimeistää itsenäisyyspäivä tansseissa (:
Syy miks muutin onkin sitten ihan oma lukunsa. En vaan pystyny enää asumaan JKL:s. Koulu meni ihan vituiks, kuten suurin osa tietää. Ja kun oman kodin seinät kaatuu niskaan, ei ole järkeä jäädä. Ja kyllä siihen mun oma henkinen hyvinvointikin liitty aika oleellisesti.
Muutama sana nyt osotettuna ihmisille.
Markku, Sampsa ja muut malut:
Edelleen oon mukana kaikissa mökkireissuissa ja kaikessa, jos vaan otatte ja ilmotatte. Kykenen toki järkkäämään täältäkin suunnasta, vaan se on hieman hankalaa (:
Tulee ikävä (:
Herkko:
Ollaan nähty yhes paljon,
ja viel lisää tullaan näkemään,
jos vaan sallit mun päättää et mihkä suuntaan kävellään.
Ja anteeks.
Niko:
En pystynyt näkeen sua. Tiedän että oot vihanen sen takia, mut ajattelisit asiaa munkin kannalta. (:
Sara:
Oot ehkä ihminen ketä tulee toiseks eniten ikävä kavereista (: <3 Pietää yhteykset kasassa ;>
Tiijät kyl (:
Juho:
Isoveli valvoo.
Jees. Sitten leikkaus. Perjantaina (12.10) käppäilin ihan omin jaloi Päiväkirurgiseen sisälle siinä puol 9 aikaan. Mukava täti oli vastaanotossa ja anto ohjeeks mennä pukuhuoneeseen vaihtaan vaatteet. No menin sit sinne ja tungin kamoja kaappiin siinä ihan rauhassa. Ja tajusin, että jos joku avaa oven niin oon siinä sitten täysin alasti muiden pällisteltävänä. Äkkiä alusvaatteet päälle ja kaapista ettiin sairaala vaatteet. Mun ilme olis ollu niin näkemisen arvonen kun ne kauniin kusenkeltaset sairaala-alushousut otin sieltä kaapista. Järkyttävää.
Jouduin venaa pari tuntia siinä odotussalissa, tosin tylsää ei tullu missään vaiheessa kun eri lääkärit halus keskustella mun kanssa. kerkesin aina istua sen 2min kun seuraava tuli jo. Sit sellanen ihan kivannäkönen lääkärisetä ja vei mut sinne leikkaussaliin. Se oli ihan ku joku hammaslääkärin vastaanotto. Käski mun ottaa housut pois, ja nauro mun ilmeelle.
Kysy sekin vielä että miten haluan leikkauksen tapahtuvan. Meinasin sanoo, että kivuttomasti nauttien, mut tyydyin sanoon, että haluan nukkua. Nukutuslääkäri oli ihan Yksin Kotona 1&2 toisen rosvon näkönen. Sit pimeni.
Heräsin 12 aikaan, kun mua kutsuttiin. Ne kysy että mikä olo. Sanoin että sattuu ja palelee. Sain ihanan lämpösen peiton ja pillereitä. Nukahin. Vähä ajan päästä (myöhemmin selvis, että oli menny vaa vartti) tultiin uudestaa kysymään. Sattu ja tällä kertaa laitettiinkin suoraan suoneen lääkettä. Pää meni ihan turraks ja joskus puol 2 aikaan havahduin uudestaan.
Polvesta ei ollu löytyny mitään. Mutta kuntoutus ohjeet sain.
2:lta ulos heräämöstä ja 3lta Johannan äiti tuli hakemaan niille Halssilaan. Haettiin ensimmäiseks Paramax-codia ja sitten kiinalaista. (: Tossusetä oli ihmeissää kun liikuin kepeillä. Halssilassa pitikin heti antaa ylen kun autosta ulos pääsin. Ei ollu kivaa.
Seuraavat päivät jouduin makaamaan sängyssä ja kykkiin sisällä. En saanu mennä auttaan halkotöissä. Typerää. Maanantaina Piilukkoon ja tiistaina Huhtasuolle pakkaamaan kamoja. Eilen sain loput kamat kasaan siinä 12 aikaa yöllä. muutaman tunnin unet ja sitten olikin jo porukat tulossa hakeen niitä. Auto täyteen tavaraa ja 8lta oltiin tienpäällä. 12 oltiin siskon pihassa. puol 1 auto ja kärry tyhjä ja porukat lähti. Loppu aika onkin hiottu ovia.
noin lyhyesti nää päivät.