IRC-Galleria

aamulla seitsemältä ylös, suihkuun, aamu kahvin keittoon.
ovikello soi. ja sisään astuu mies rottinkinen kissan kuletuskoppa mukanaan.
sieltä se vihdoinkin tuli. kauan olin jo odottanut.
kopassa oli suloinen pieni kissanpentu. sen nähdessäni sydämeni oli sulaa. oli se niin suloinen.
puol kymmenen aikaa mietin ett soitanko pomolle ett saanko äitiyslomaa viikoksi jotta voisin hoivata pienokaista. mutta päätin kuitekin mennä töihin.

töissä mietin että millainen sotku mua saattaa odottaa takastullessa, mutta onnekseni ei ollu minkäänlaista.
kisu parka ei ollu vissiin uskaltanu syödä ja juoda yhtään. ja jätöksiäkään se ei ollu tehny.

soitin äitille ja kysyin että mitä pitää tehä jos pien kissa ei ala syömään itse.
se vaan kehotti että odotan huomiseen, ettei se itseään nälkään tapa. voi olla että alkaa syömään yöllä ku tulee tarpaaksi kova nälkä. se vaan mököttää ku on uudes paikas.
yritin sille syöttää sormista, että aukasin sen suun ja laitoin pieniä palasia suuhun. kyllä se silloin söi vähäsen.
äiti on oikeassa. se vain mököttää ku on joutunu uuteen ja ihan outoon paikkaan.

toivottavasti huomenna söis enemmän ettei tarvisi alkaa tekemään mitään toimeenpiteitä.