Kesä tulee ja simpukat heräävät eloon kammareistaan, ryömien lähemmäs muita simpukoita odottaen kesäyön orgioita romanttisine klapsutuksineen. Ravut toki kuokkivat bileet ja naksuttelevat saksillaan heikkohermoisten äyriäisvihollistensa sukuelimet omaan papupataansa. Hitunen selleriä ja herkku on melkein syötävissä, varovaisuus räkäsinttien keskuudessa kuitenkin kannattaa. Ne pöhköt kun kiimailevat jo selleristä puhuttaessa.
Onnekkaita ovat ne harvat simpukat jotka eivät ui valtavirran mukana, vaan räpiköivät liejussa hitaasti tukehtuen omaan paskaansa. Harvemmassa ovat ne joilla on mahdollisuus pysyä kuitenkin sisällä vaikka kuumana käyvä aurinkoinen kuinka namuillaan houkuttelisi ulkoilmaan kuikuilemaan ja arvostelemaan haukinaaraiden perseitä.
Nämä onnettomat mutta tyytyväiset kotilohikensä haistelijat ovat omasta mielestään luomakunnan huippu, oman tahtonsa uljaat keisarit. Heitä ei kiinnosta, se erottaa heidät suuresta ykseislimasta sekä tukehtuvista sontanaamoista. Ainoastaan ranskalaiset patonkiviljelijät ovat heidän vaivoinaan, aina sieppaamassa sukkia pyykkinarulta.
Kesä tulee ja mä sulan kuin sissijuusto mikroaaltouunissa.