IRC-Galleria

hän haki illaksi pariksi huvitusta
mimmiä salon seudulta, iältään noin 16-20 v, sinkku.
oli hänen hakulause chatti huoneessa.
kelpaisko sulle mimmi salon ulkopuolelta
poika vastasi että mikä ettei, kohtahan mä kortin saan, ei se välimatka mikään ongelma.

ei voinut poika arvata että parin illan juttu muuttuisi elämän parhaaksi kesäksi, poika rakastuu, tyttö rakastuu. tyttö kertoo jo ennen ensimmäistä tapaamista sairas olevansa. poika ottaa silti riskin.
riskin joka kannattaa.

tyttö opetti pojalle monia asioita, kuinka arvokasta terveys ja jokainen elämä on, miksi valehdella ei kannata, kaikki ne asiat jotka poika ohitti kun vanhemmat niistä saarnasi.

tyttö kertoi sairastavansa syöpää, syöpää jota ei voinut leikata pois. hoidoissa kävi, ja ne tehos. tehos vauhdilla ja oli molemmat onnellisia.

suunnitteli poika tyttönsä kanssa yhteistä tulevaisuutta, omaa asuntoa, perhettä, sitoutumista ja onnea.

kaikki oli hyvin, poika rakastui tyttöön, tyttöön siihen kaikkein kauneimpaan, ihanimpaan ja luotettavimpaan persoonaan.

sit poika sai töitä, ei viettäny enää jokasta kallista hetkeä rakkaansa kanssa. vietti poika enää viikonloput tyttönsä luona, nekin aina riidellen.

nyt tyttö ja poika riitelee viikoittain, milloin mistäkin. kumpikin vihaisia on, mistään ei löydetty kompromissejä.

alamäki alko töistä, työt oli tärkeempiä ku tyttö, tärkeempiä ku onnellisuus.

sit yks kerta poika unohti puhelimen autoon, oli ollu riitaa tytön kanssa.

tyttö epäili että pojalla olisi jo toinen suhde. poika myöntävästi vastas, halus eroon rakkaastaan.

poika jätti tytön yksin syövän kanssa taistelemaan, se virhe oli

se kesä oli parasta aikaa pojan elämässä, ja poika pilas ite kaiken syksyllä vähän koulujen alkamisen jälkeen.

rakkaus on katoavaista, sitä ei voi käsittää miten rakkaudelle käy.

kaikki yhestä tekstarista oli kiinni, se yks tekstari oli virhe suurin maan päällä. ei olis pojan pitäny poikki tekstarilla laittaa. sit talvella poika omilleen muuttaa, muuttaa kaupunkiin. vajaan kuukauden poika omillaan jaksaa. tulee tammikuun pakkasilla viesti, viesti joka pojan säikäytti. tyttö sairaalaan on viety, on viimeset päivät käsillä.

tyttö nyt sairaalassa makaa, kivut on kovat eikä hereillä voinut enää olla. aina välillä tyttö kuitenkin heräs, huusi tuskissaan.

poika sairaalaan rientää, kaveri ja tytön kaveri mukanaa, ei pystyny enää sanaa sanomaa tytölle, niin paljo se pelotti.

poika jätti tytön yksin syövän kanssa taistelemaan, se virhe oli

jos poika olis sillon välittäny, ei näin olis käyny, tyttö luovuttanu ei olis koskaan, poika ei olis antanu.

sit tammikuun lopulla se viesti tuli, nyt on tyttö matkalla taivaaseen, ei tarvii tytön enää kärsiä.

poika murtuu, masentuu ja sulkeutuu omaan maailmaansa.

ei montaa viikkoa menny ku poika uuden jo löytää, uuden, korvaamaan menetyksistä suurimman.

ei tyttöä toinen korvannut, ikävää vain kasvatti. poika asiansa sössi. rupes juomaan, huumeita kokeili, pojalla toivoo ei ollut, talouskin petti, se talous jota poika tärkeempänä rakastaan oli pitäny.

nyt pojalla ei ollu mitään enää, poika lähti, katos hetkeks pois. poika onnellinen oli kun ajatteli koko ajan, kaunein vastaan tuleva paikka viimenen, sieltä tytön luokse taas lähtee.

poika murtuu, masentuu ja sulkeutuu omaan maailmaansa.

ei poika pystyny sitä tekee, sattu liikaa, enemmän ku mikään menetys.

poika tyttöä kaltoin kohteli, sille valehteli, petti ja laiminlöi
poika hengestään sietäis päästä mut siihen ei pysty.




jjoo, tää oli nyt tämmönen epämääränen paska jonka tarkotus oli kertoa mun ja petran tarinaa, tässä se on pääpiirtein, mitään liiottelemetta, mitään värittämättä, se vaan kertoo sen totuuden.

24.05.2009 tuli tasan vuosi petran ja mun ensimmäisestä tapaamisesta.

älkää huolestuko, tai pitäkö tätä itse säälinä, tiedän tarkkaan et tein väärin, olisin voinu toimia oikein, mut tyhmä kun olen ni en voinu. en halua sääli pojoja, tai "et voi sua raukkaa" tai "miten oikeen oot jaksanu kaiken ton läpi", eikä mitään et "vedä ittes hirteen kakara" tyylisiä kommentteja