IRC-Galleria

Junan ääni on kirkas ja lohdullinen,
sä oot kotona nyt ja mä en.
Aamu laahautuu eteenpäin vavahdellen
ja mä en nää.

Ostan lipun ja meen minne sanotaan.
Joku rapisuttaa eväspapereitaan.
Asfaltti kiiltää kuin palaisi maa
ja mä en nää.

Mut jos osaisin olla kuin ihmiset on.
Jos osaisin olla hyvin,
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin.
Ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan,
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan.
Voi mä poistaisin pimeen,
vaihtaisin nimee.
Mä kauheudet löisin.
Mä söisin sun suruista puolet.
Ainakin puolet.

Vaunun lattia tahmee ja sotkuinen.
Sä oot kotona nyt ja mä en.
Mullon laukussa kirja ja lapanen.
Mä en nää.

Luen lehden en tajua sanaakaan,
ympärillä muut jatkavat maailmoissaan.
Kuten ennenkin.
Ja mä tuijotan vaan
ja mä en nää.

Ja mä kuulen sun äänen,
se niin kuulaana soi
ja vielä mä maailman toiseksi taion.
Kohtaan sut ja silloin aion,
vain suudelmin sun huulet valella
ja tuulet palella ei.


Mut jos osaisin olla kuin ihmiset on.
Jos osaisin olla hyvin,
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin.
Ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan,
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan.
Voi mä poistaisin pimeen,
vaihtaisin nimee.
Mä kauheudet löisin.
Mä söisin sun suruista puolet.

Kaikki sun huolet.
Ainakin puolet.

maija vilkkumaa - ainakin puolet