IRC-Galleria

Mä kävin tänään Haamun selässä n 5min, sen verran että ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin... Au, että se sattus! Mut oli kyllä kivaakin xD haamu kerran intoutu ku töihin joutu ja pukitti, mutta ei siitä sen enempää, sitten alko jo sujua paremmin kaikin puolin ja lopetin xD Upea heppa, mä haluan kuntoon!

Jee! Mä pystyin siihen xD Mä kävin Munkilla tänään ratsastamassa, ekaa kertaa selän loukkaamisen jälkeen =) Lännensatula tuntu toimivalta ratkaisulta, kipeämmäksi en tullut, mutta voimat ratsastus kyllä veti heti, sekä lenkin jälkeen olin jäykkä kuin puupökkelö.. Mutta ah, se oli niin ihanaa taas! Munkki käveli välillä niin varovasti, varmistellen et pysyn selässä, välillä vähän intoili, kun luuli et mennään taas niinku ennenki... Mun rakas! Mahtava hevonen!

Kyllä se tästä. Pikkuhiljaa, sisulla vaikka kontaten, mutta eteenpäin mennään.

Empty spaces fill me up with holes
Distant faces with no place left to go
Without you within me I can't find no way
Where I'm going is anybody's guess

I've tried to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I pray for this heart to be unbroken
But without you all I'm going to be is incomplete

Voices tell me I should carry on
But I am swimming in an ocean all alone
Baby, my baby
It's written on your face
You still wonder if we made a big mistake

I've tried to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I pray for this heart to be unbroken
But without you all I'm going to be is incomplete

I don't mean to drag it on, but I can't seem to let you go
I don't wanna make you face this world alone
I wanna let you go (alone)

I've tried to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I pray for this heart to be unbroken
But without you all I'm going to be is incomplete

Incomplete

Scandinavian Music Group - Minne katosi päivät

vaikka vieressä on tilaa
hän makaa omalla puolellaan
eilen hän huomasi että
seinästä irtoaa maali

ja että ensimmäistä kertaa
hän ei jaksanut odottaa
eilen hän huomasi ettei
enää jaksa odottaa

minne katosi päivät
joina et nähnyt mitään
ilman että hän olisi nähnyt saman

minne katosi päivät
joiden aikana hän tottui
hän tottui syliisi

kasvit on kuolleet ruukkuihin
hän istuu ajatuksissaan
eilen hän ymmärsi ettei
näkisi sinun palaavan

ja että ensimmäistä kertaa
hän ei tuntenut mitään

minne katosi päivät

minne katosi päivät
joina et nähnyt mitään
ilman että hän olisi nähnyt saman

minne katosi päivät
joiden aikana hän tottui
hän tottui syliisi

Scandinavian Music Group - Kun tuuli oli viilee

kun tuuli oli viilee
kun tuuli mua liikutti
joskus toivoin että tarttuisit kii

kun ilma oli pysähtynyt
kun hiljaa jäin paikoilleni
joskus toivoin että raahaisit mukaasi

et vaatinut mitään
et vaatinut mitään
sä et vaantinut multa mitään
kun irtosin ja katosin

kun halusin sinne
missä kadut kulkee lujempaa
sä et määrännyt mua pysähtymään

ja kun halusin olla
riippuvainen monesta pahasta
sä rakastit mua niinkuin täydellistä

(2x)
et vaatinut mitään
et vaatinut mitään
sä et vaatinut multa mitään
kun irtosin ja katosin
sä et vaatinut multa mitään
kun irtosin ja katosin

Monta hyvää asiaa on tapahtunut:

Olen pystynyt taas nukkumaan, ja sitä kautta piristynyt paljon. Selkä vaivaa toisinaan edelleen, ja vaikeuttaa eloa, mutta sen jaksaa taas kestää.

Haamulle on löytynyt sopiva vuokraaja =) Yhteinen taival on vielä alussa, mutta ensimmäisestä kerrasta jäi ainakin hevosen omistajalle todella hyvä mieli. Toivottavasti jatkossa menee vähintään yhtä hyvin! Haamu käyttäytyi noin kuukauden ratsastustauon jälkeen todella hienosti, ja oli muutenkin miellyttävä yllätys, joten helpotus oli mulle suuri kaikin puolin! Tänään oli ns koeratsastus ja seuraavan kerran tapaamme yhdessä keskiviikkona =))) Piti tosissaan jo aikaisemmin käydä tutustumassa, mutta mun jaksaminen petti ja jouduin sen kerran perumaan.



Munkki on sitten mahtawa elikko =D Olen sillä ajelemassa käynyt, viimeksi eilen n 16km lenkki, joista 3km reipasta, eikä pullaponi edes puhaltanut kotiin päästyään! Kyllä mä sitten olen hyvä reenari (eli poni on itse itsensä treenannut laitumella ollessaan x)!

Mitäs muuta? Ystäviä olen ehtinyt jonkin verran tavata, ja joitakin suunnitelmiakin oon jo tehny. Reissuja on tiedossa mitä luultavammin ainakin Haaparannan ja Tornion suuntaan, sekä Jyväskylään. Lähitienoille sitten "entiseen" tapaan =D

Kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa. Aikaa ja kärsivällisyyttä vain =) Nyt on sentään se järjetön väsymys poissa =)

Niin... Yhä se on kipeä ja väsynyt, mutta olo alkaa helpottaa silti.. Henkistä kai.. Mutta kuitenkin..

Kahesti oon Munkilla nyt käynny ajamassa, ekan kerran yksin, varmistellen sekä hevosen käytöstä että omaa oloa, ja toisen kerran vähän vauhikkaammin Livskun kanssa yhessä. Pikkasen paino poni ohjalle ja virtaa tosiaan oli, mutta kiltti ja kuuliainen oli silti =) Ihana hevonen..

Haamua olis tarkotus mennä huomenna kokeilemaan vuokraajaehdokkaan kanssa, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Haamu on tosiaan nyt lomaillu kolmisen viikkoa (?) joten oletus on että virtaa riittää myös sillä.. Siksi en kovin mielellään sinne tuntemattomia heitä noin vaan kyytiin, mutta kun ei vaihtoehtojakaan ole.. Itestä ei oo ku maastoilemaan seurassa/kävelyttelemään kentällä. Sitäkin toistaiseksi satunnaisesti, pelkkä ajokin vie voimat ihan tyystin, saati sitten ratsastus!

Huomenna kai pitäis mennä verikokeisiinkin, josko sieltä löytyis selitys voimattomuudelle ja väsymykselle. Päiväni oon järjestelly niin että on yks tai kaks hoidettavaa asiaa, ja loppuaikana mahdollisuus tehä mitä tykkää tai vaan lepäillä. Tuntunu tähän asti ainaki ihan järkevältä ratkasulta, hommat on hoidettu, ja muutaki on jopa jaksanu tehä.. Välillä iskee se tuttu järjetön väsymys ja paha olo, mutta sekin menee nykyään jo suhteellisen nopeasti ohi. Ihmeellisen paljon vaivaa kivut, vaikka olo ja elo on varovaisempaa/kevyempää kuin ennen, kai ne nousee esille nyt kun kaikki muu stressi on poissa (huoli hevosista, Luppiksesta jne). Mutta usko parantumiseen ja radoille paluuseen on kova, uskomattoman kova. Sitä mä mietin päivin ja öin, sitä mä haluan enemmän kuin mitään muuta. Mä haluan vain parantua, päästä takaisin satulaan/ kärryille tosimielellä, asettaa tavoitteita itelle ja hevosilleni ja.. Ja..

Tämä on kuitenkin minun elämäni. Antakaa mun elää sitä.

Murtuma pitäs olla luutunu kiinni. "Puolivuotta saattaa viel helposti olla kipee" sanoi lääkärisetä... Hiphip hurraa, senhän mä just halusinki kuulla... Mutta sanoipa myös että "ratsastaa voit"... Mut en taho pystyä. Mut lupa on, mä saan ratsastaa taas. Lääkärikäynnit jatkuu tosin vielä, juttu ei oo ohi. Väsymykselle ei oo selitystä. Taistelu jatkuu. We will see...

Jep. Sita se kai on.

Anyway...

Saksassa tuli kaytya, Aachenissa arabinayttelyssa =) Ja yota oltiin Belgiassa. Ihan kiva reissu, jos vaan ei olis niin vasynyt aina..

Ma haluaisin jo Suomeen, tai oon halunnu jo kauan. Taalla en parane, taalla en paase vasymyksesta eroon...

Googlettakaa krooninen vasymys, jos ette ymmarra mista puhun, se ei oo sama asia ku huonosti nukuttu yo tai pari..

Mulla on ikava Suomeen. Sanonta kuuluu et koti on siella missa on sanky, mutta mun koti on siella missa on Luppis, Munkki ja Haamu. Piste.

Mut pitaa jarjissaan enaa Bon Jovin Lost Highway- levy ja biisit One step closer ja The last night. Viimisilla voimilla toivon et paasen Suomeen. Taala mun tilanne ei voi muuttua.

Ma haluan kotiin.
Kotiin.

Joo, naa on taas naita minka olis voinu jattaa tekemattaki...



Joo... Ma onnistuin sitten hankkimaan penisiliinikuurin ja lisaa kipulaakkeita... Sukeltaminen niin sanotusti vapautti kivun, joka johtuu viisaudenhampaan kasvamisesta poikittain... Kivaa... Olisivat taallakin sen pois leikanneet, mutta Suomessa mieluummin, kiitos xD

Niin, aivan. Kavin sukeltamassa. Jos mulla ei ois hevosia, se olis voinu olla se, mille elaisin.. Suomessa ehka vahan huono harrastus, mutta kai ma sitten sen perassa maailmaa kiertaisin... Ihan niinku nyt hevosten perassa... Se on ollu yks asia silla pitkalla "pakko kokeilla edes kerran"- listalla, ja taidan kylla kokeilla uudestaankin... Siis sukeltamista... Ma olin aina kuvitellutkin etta pitaisin siita..

No mutta... Kohta kutsuu uudet maat ja uudet seikkailut,niista lisaa myohemmin....

Kipu.

Se on tappavaa. Se repii hiljaa ja huomaamatta sulta kaikki voimat, ahdistaa mielta ja masentaa paivat. Sulle ei jaa mitaan, vain tyhjyys. Ja kipu, josta et paase koskaan eroon. Se on sun ystavas aina, joka hetki, joka paikassa. Aina sun luona. Se ei jata sua yksin hetkeksikaan. Ei hetkeksikaan. Sekunniksi se antaa sun nukahtaa, vain jotta saa taas herattaa sut omaan huutoos...

Kipu.

Sita ei voi tappaa. Tai voi, myonnan, mutta onko se sen arvoista? Seuraava paiva menee huimauksen ja pahan olon kourissa, taristen, hikoillen, paleltuen... Mutta kipua ei ole. Ei ole mitaan muutakaan. Voit makoilla sangylla pimeassa huoneessa, ja toivoa, ettei kukaan tule hairitsemaan, ettei sun tarvi nousta peittojen seasta koskaan, silla pelkaat sitakin. Olo on niin hirvea. Hirveampi kuin kipu? Ehka.

Kipu.

Nyt ma tiedan mita se on. Nyt ma tiedan mita se ihmiselle tekee. Se tappaa. Se tappaa sisalta.

Ma en jaksa.