IRC-Galleria

Tässä mietin elämän menoa.
Ihmiset joita joskus kutsuin rakkaiksi, on muuttuneet mulle tuntemattomiks.
Ne joille ei riitä aikaa, ikävöivät oikeasti..
Olen nähnyt kuinka kateus tekee ihmisestä hirviön.
Kuinka rakkaus voi tehdä ihmisestä hullun.

Olen todennut että kuinka haluankaan asiaa se ei tuu olemaan mun, koska asiat jotka oikeasti on mulle tarkoitettu tulee kyl olemaan mun omia, mut jos ne ei ole tarkoitettu mulle, niin ne ei tuu ikin tulemaa mun, vaikka kuin lähelle ne tuliski.

Tajusin myös että mulle ois okei olla oikeen ihmisen kans, oli se mies tai nainen koska rakkaus ei oo vaan mitä makkaris on, vaan se että toinen rakastaa ja antaa kaiken jos enemmän. Eihän se käyttämällä kulu vaik ihmiset sitä niin säästää:)

Kyl ois kiva jonku kans käyä yhdes salil ja kattoo toisiimme ja nauttii siitä mihi pystytää ja tsempataa toisiimme, niin siellä ku elämäs.
Joku sano että sali sai yli kaikist vastoinkäymisist, koska painot ei tuu olee ikin nii raskaita ku ne tunteet mitä joutu kokee.

oh so deep, vitun syvällist paskaa<3//gottasaysomethin'