IRC-Galleria

Hitsi kun ei jaksa nyt kirjoittaa. PItänee palata joskus aiheeseen. Ehkä nyt kumminkin esitän tässä ranskalaisilla viivoilla pari ajatusta.

Nämä ajatukset eivät liity millään muotoa tyttöystävääni. Nämä ajatukset ovat pikemminkin elämänkokemuksen tuomia tulkintoja.

- Ei ole mitään tarvetta erityisesti "ymmärtää" naisia. Jos tyttöystäväkandidaatin ajatuksia ja motiiveja on vaikea ymmärtää, tuskin kannattaa vaivata itseään enempää asian kanssa. (Jos ei ymmärrä naista, nainen on alinomaan kurttuileva tai itse vaan ei osaa eläytyä toisen ajatuksiin, tai jotain siltä väliltä)

- Miehet haluaa p*llua, naiset valtaa. (erään kaverin lakoninen kommentti illan linnustusreissun epäonnistuttua)

- "Tasa-arvo" ja "moderni nainen" ovat synonyymejä itsekkyydelle. (tarkoitan, että näitä asioita käytetään _liian monesti_ keppihevosena omien itsekkäiden tarvoitteiden saavuttamiseksi)

- Nainen muuttaa elinympäristöään mieleisekseen. Perhekeskeinen mies haluaa osallistua rakentamiseen, mutta naapurin paha poika rikkoo säännöllisesti naisen rakennusprojektia. Perhekeskeisen miehen kanssa nainen saa kämppäänsä ikeaa ja merimakkoa, mutta tarve muuttaa jatkuu. Valmis ei kelpaa ja koskaan ei tule valmista. Lopulta nainen kyllästyy kaikkeen. Pikemminkin nainen haluaa jatkuvasti uhkakuvia ja ongelmia joita ratkaista. Ongelmien ratkaisuun hän valjastaa miehensä ja lopulta "me ollaan yhdessä onnistuttu".

Naapurin paha poika tuo jatkuvaa epävarmuutta ja ongelmaa mikä saa naisen pysymään sellaisen miehen kanssa. Ikään kuin olisi jatkuvasti treffeillä. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kiltti mies kun on aina samanlainen. Hänen tuomat kukat ovat aina samanlaisia. Mikään ei muutu.

Kiltit pojat jäävät nuolemaan näppejään kun paha poika tulee ja vie naisen hänen edestään. Lopulta nainen menee kumminkin henkisesti rikki pahan pojan epämääräisessä toiminnassa. Lopulta potin korjaa ritari joka vie naisen mukanaan ja kertoo minne mennään, mutta ei kysele turhia. Hän ohjaa naisen herrasmiehen ottein sinne minne itse haluaa.

^Mies on perheen pää, mutta nainen on "kaula" joka kääntää päätä. Symbioosi vai naisen alentamista?

Kaivoin kaapistani eilen vanhan kunnon sähköjunaratani, mallia Fleischmann. Pistin radan kuntoon ja aloin heti ajelemaan sillä.Voi sitä innon ja toisaalta turvallisuuden tunnetta kun kuulin junan puskevan pitkin rakentamaani rataa. Pistin vielä tavaravaunua ja Esson mainosvaunun veturini perään. Aivan uskomattoman hienoa.

Jos joskus voin asua isommissa tiloissa, pyhitän yhden huoneen pelkästään sähköjunarataani varten.

Jos minulla olisi lapsia, ne eivät saa häiritä kun isi leikkii sähköjunaradallaan ;)

Nojoo..vitsiä...

Noita junaradan eri osia on nykyään ilmeisen hankala saada ainakaan Suomesta. Pitänee ruveta etsimään keltaisesta pörssistä ja nettifoorumeilta ja ostelemaan lisää noita.

Lisäksi olisi hyvä tehdä jokin elektroniikkapiiri jolla voisi tuota junarataa käskyttää. Itse asiassa USBilla voisi aivan hyvin. Tuon muuntajan kilven mukaan 12V ja 0.7A maksimissaan, mihin USB juuri pystyy!

Kohta menen ostamaan hirvenlihaa juholta, sitten pitäisi mennä porukoiden kanssa syömään. Töissäkin voisi piipahtaa.

Kohta tulee emuir ja juho tänne saunomaan. Pari saunaolutta kai kallistetaan. Varmaan pohditaan urheilun tähtihetkiä ja nauretaan kaikenlaisille asioille. Kämpästäni tulee kuulumaan miehistä uhoa ja melskettä.

Naisen kanssa miehestä kuoriutuu tyylitietoinen seurapiirisukkula, joka kätevästi tekee pienet sähkötyöt, porkkanasoseen ja kaalikääryleet. Hän osaa keskustella tahranpoistotekniikoista naislauman tauottoman jutuntulvan keskellä. Lumimyrskyn tullen sama mies luo lumet ja laittaa myrskylyhden palamaan, että perheen naisväki tuntee olonsa turvalliseksi. Sama mies osaa olla siis hyvä isäntä, renki ja rattopoika.

Kaiken tämän jälkeen voidaan vain todeta seuraavaa. Mies on tyytyväisimmillään kalustamattomassa ympäristössä, jossa ei ole lakanoita vaan korkeintaan halkopino petinä. Siellä miehen sielu lepää missä lakanan ei tarvitse olla pingotettu vaan pediksi kelpaa vain kuusenaluinen. Siellä missä vispilä korvataan kirveellä ja juustoveitsi leukulla.

Että näin.

Aloitan tosiaan ylihuomenna uudessa työpaikassa. Nyt hieman kyllä jännittää jo, mutta eiköhän se siitä. Uudessa työpaikassa on uudet haasteet ja tässä vaiheessa uumoilen, että joudun tai pikemminkin pääsen oppimaan huomattavan paljon kaikkea uutta ja haasteellista. Toisaalta pidänkin sellaisesta. Onhan tässä tullut jo levättyäkin ja pidettyä hauskaa kaikennäköisillä tavoilla.

Työpaikka laittoi minut työhöntuloterveystarkastukseen ja siihen liittyviin verikokeisiin. Hieman etukäteen stressasin, että kuinka pahat maksa-arvot saan, sillä olenhan joka viikonloppu viettänyt aika paljon aikaa "viikonloppuporukoissa". ALAT -arvo oli 10-70 ollessa normaali miehille 18, eli todella hyvä. Samaten Gamma-GT oli 9 vaikka normaalisti se on jotain 10-70 välissä tai jotain. En nyt muista noita rajoja tarkkaa.

Minähän en edes koske kevytruokiin, ne ovat mielestäni todella suuri huijaus. Ensinnäkään ne eivät edistä laihtumista (tosin en kyllä ole laihduttamasakaan), sillä niitä syödessä ihminen ei tule kylläiseksi vaan haluaa lisää ruokaa mikä taas nostaa monesti veren sokeritasoa ylöspäin (jos ruoka-annos sisältää paljon "nopeita" hiilihydraatteja. Lisäksi ne ovat hyvin pitkälle prosessoituja tuotteita mikä tuskin on edes terveellistä. Ihmisen pitäisi syödä mahdollisemman luonnollista ruokaa. No, minun kolesteroli- ja muut rasva-arvot olivat työterveyshoitajan mukaan "harvinaisen hyvät". Eli voinen siis sanoa, että syön terveellisesti.

Ei kai tässä muuta. Kohta elokuviin.

Allekirjoitin tänään työsopimuksen. Aloitan työt 1.2. Lisäksi allekirjoitin paperit, että en saa puhua töistäni. Hyvä juttu, pääsee helpomalla kun ei tarvi selitellä kenellekään mitään :D

Lisäksi hankin kotivakuutuksen ja tutustuin tulevan asuntoni lähellä olevaan kauppaan. Se olikin isompi ja parempi valikoimiltaan kun muistin. Kassalla näin jotain kaunista ja päivää piristävää :)

En oikeastaan jaksa jorista tähän enempää. Sata hoidettavaa asiaa hoitamatta.

Tänään kirjoitin vuokrasopimuksen. Muutan kuun alusta Tampereen keskustaan. Hyvä kämppä, halpa vuokra ja mukavat vuokraisännät.

Huomenna pitäisi mennä tekemään työsopimusta erääseen firmaan, jossa alkaisin tekemään opiskelemiani oman alan hommia.

Muillakin elämän alueilla on ollut mukavaa tapahtumaa. :)

----

Elämänjuoksu on pohjimmiltaan aika kaaosmaista, mitä vastaan pitää taistella, lähinnä näkemällä itse vaivaa. Muuten koko elämä alkaa mennä yhä enemmän ja enemmän epäsuotuisampaan suuntaan. Vastaavasti olen huomannut, että kun kokonaisuutena hoitaa asiat hyvin, eli muistaa maksaa laskut ajallaan, syödä säännöllisesti, nukkua riittävästi, harrastaa liikuntaa, hoitaa juoksevat asiat kunniallisesti ja ehkä vielä hymyillä kaupan kassalla niin elämä on aika lailla stressittömämpää. Tällöin kaaosmainen elämä ei olekaan enää niin kaaosmaista vaan pikemminkin hallinnassa. Tällöin on oman elämänsä herra ja hidalgo, sotapäällikkönä vastaan kaaoksen joukkoja :)

Ei kai tässä muuta. Taidan lähteä lenkille kavereiden kanssa.

Perimmiltään ihminen on laumaeläin. Saadessaan jonkinlaisen huomionosoituksen toiselta lauman edustajalta hyvänolon tunne valtaa kehon ja mielen. Sinänsä voidaan siis selittää nykyajan pahoinvoinnin lähde - yksinäisyys. Ihmiset sulloutuvat pieniin yksiöihinsä eristäytyen "laumasta", jääden paitsi jokapäiväisestä sielun leivästä jota voitaneen kutsua läheisyydeksi.

Latinokulttuureissa toisten koskettaminen on monella tapaa "tiuhaa". Ehkäpä osittain siksi siellä ollaan vähemmän stressaantuneita kuin protestanttisen siveyden ja sen johdannaisten maissa ja kulttuureissa. Tiedä häntä. Kertokaa minulle miten asia on. So not, sain tänään halata. Se tuntui hyvältä.

Scorpions:n hitti takavuosilta oli Winds of Change. En ole perehtynyt kyseisen biisin lyriikkaan kertosäettä lukuunottamatta, mutta jos kyseinen biisi minulta nyt löytyisi, voisin hyvinkin soittaa sen. Koen näkökenttääni varjostavien pilvien hälventyvän muutosten tuulen (klise!!) edellä. Parinkin viikon päästä saatan asua keskustakämpässä ja käydä töissä oman alan firmassa. Jää nähtäväksi toteutuuko tämä kaikki mitä tavoittelen.

Tiedän joitakin ihmisiä jotka jumittavat itseään epäedullisessa ellei huonossa elämäntilanteessa. Itsekin joskus sellaisessa märehtineenä jätän turhat pohdiskelut vähemmälle vaan pikemminkin totean, että jossain vaiheessa elämää vaan pitää oppia jouduttamaan oman elämänsä muutosprosseja. Kutsutaanpa niitä sitten vaikka klisenomaisella termillä "Muutosten Tuulet".

Jos edellä mainittuja asioita linkittää jotenkin itsenäisyyteen, niin satunnainen lukija saattaa tulla ajatelleeksi, että ehkä se itsenäisyys ei ole pelkästään kykyä tulla taloudellisesti toimeen erossa vanhemmistaan. Kykyä pestä pyykkejä ja laittaa ruokaa. Mielestäni suurempaa itsenäisyyttää osoittaa kyky huolehtia omasta henkisestä "toimeentulostaan" suhteellisen itsenäisesti. Moni nuori selittää pois kotoa muuttaessaan noin 18-vuotiaana, että "haluun itsenäistyy".

Elämällä on tapana opettaa seurakuntaansa kantapään kautta. Juuri se hihku-meininki millä itsekin joskus muutin pois kotoa on ehkä ihan oiva tapa kohdata kaikenlaiset vaikeudet ja onnen hetket itse. Se kasvattaa, jos luonnetta riittää.

Ei kai tässä mitään. Tänään menen katsomaan mahdollisesti tulevaa kämppääni. Saa nähdä miten jätkän käy.

Toissapaivana saavuttiin Lontooseen. Alkuun ajattelin, etta taman siteen kanssa on hankalahkoa parjata metropolin sykkeessa, mutta nopeasti huomasin tilanteen hyvat puolet. Sidekasi herattaa kissoissa luontaisen hoivavietin ja hakeutuvat kehraamaan loukkaantuneen kaden viereen.

Englannin oppikirjassa koulussa mainittiin Lontoon olevan kulttuurien sulatusuuni. Sita tama onkin. Esimerkiksi ruokakaupoissa paremmin parjaa ghanalla kuin englannilla ja useiden sukupolvien ajan sekoittuneet ihmisrodut tarkoittavat vain yhta asiaa. Lontoolaista naiskauneutta ei voi kiistaa. Toisaalta mahdollisuudet hankkia kohtuuhintaisia ja varmaankin "ihania" vaatteita ja kenkia ovat erinomaiset. Korkokengat kopisevat Lontoon likaisilla kaduilla.

Katujen siisteys ei herata taalla mitaan intohimoja. Rotat eivat ole mitenkaan harvinaisia. Siksi nayttavien naisten korkokenkien kopse roskaisissa kaduissa tuo mielenkiintoisen kontrastin hetken estetiikassa.

Kohta lahdemme Camden Town:n markkinoille etsimaan idioottimaisuuksia. Kettu kuittaa.

Viime lauantaina eräässä tamperelaisessa yökerhossa katselin erään kauniin naisen toimintaa. Hän oli selkeästi panostanut ulkoasuunsa kun oli lähtenyt bilettämään. Hän nautti sillä hetkellä kuningattaren asemaa tanssilattian nokkimisjärjestyksessä. Jokainen mies tuijotti häntä kuin sonnit rauhallisesti laiduntavaa lehmää.

Tämä "kuningatar" välillä "parkkeerasi" eli ikään kuin vahingossa tanssahti suoraan miehen syliin. Ja kun mies reagoi, nainen lähti taas lattialla keskemmälle. Hän teki niin monien miesten kanssa, mukaanlukien itseni. Ei siinä mitään, tämä on varsin tavallista toimintaa naisilta nykyään ainakin. Naiset, nuo pikku narsistit, janoavat ikuista huomiota ja jos mies ymmärtää tämän, suoraan naisen suuhun voidaan valuttaa addiktoivaa, makoisaa hunajaa. Noh, ei siinä mitään. Tällä naisella oli poikaystävä mukana, joka yllättäen oli "rikki".

Joskus aamuyöllä mieleeni tuli ajatus siitä, että tämä nainen huorasi huomiota :) Hän antoi miehille naisellista huomiotaan, jotta itse sai huomiota. Käytän tässä yhteydessä voimakasta termiä "huorasi", sillä hän teki jotain mikä satutti ehkä häntä itseään, mutta aivan varmasti sattui hänen poikaystäväänsä. Yhtä lailla miehet olivat tämän naisen pikkurillin pyörityksen päässä ja osa varmasti tajusi, että naisella on poikaystävä. Moniakaan tämä "pikkuseikka" ei tuntunut haittaavan. Olisi luullut, että ihmiset lähtevät viihteelle pitämään hauskaa, mutta ovatkin vaistojensa varassa saalistamassa toista sukupuolta.