IRC-Galleria

Olin tässä työhaastattelussa eräässä globaalissä yrityksessä joka vaikuttaa myös Tampereella. Meni hyvin, sain vastattua oikein esitettyihin teknisiin kysymyksiin liittyen GSM:n modulaatiotekniikoihin ja yleisiin RF:ään liittyviin asioihin. Toivottavasti saan paikan niin pääsee suunnittelemaan elämää pidemmällekin kuin kuukauden päähän.

Katselin jo 1912 -luvulla rakenenttua puutalokolmiota ja -yksiötä Tampereen keskustassa. Kakluuni ja kaikki. Hinta taisi kolmiossa olla jotain 150 000 sorkkaa tai jotain, mutta yksiön saisi satasella. Ehkä menen hieman asioiden edelle?? Vaikka paikan saisikin, niin siinä on toki jokin 4kk koeaika.

Kohta mennään kavereiden kanssa tanssimatolla pomppimaan. Se on kyllä hauska vempele.

Espanjalaiset lähtivät viime perjataina kotimaahansa. Harmi!

Tänään käytiin espanjalaisten kanssa laskemassa pulkilla ja liukureilla etelähervantalaisessa mäessä, joka oli sopivasti jäässä. Oli aivan mielettömän hauskaa!!! Naurettiin kippurassa kun joku vahingossa ajautui hyppyriin ja lensi rähmälleen lumeen. Heillä oli hauskaa, kuten minullakin. Sain olla taas lapsi.

Ensi torstaina mennään luistelemaan.

Tämän päivän blogissa pohdin ihmisen kauneutta.

Itse uskon, että lapsi syntyessään ei ole vielä turmeltunut kasvattajiensa virheistä. Hän on turmeltumaton henkisesti ja fyysisesti. Jopa kaunis. Suvun henkinen perintö lankeaa vasta myöhemmin maksettavaksi kun lapsi kasvaa ja ikää karttuu.

Lapset ovat vanhempien lihaa ja verta, mutta myös henkinen peili. Heihin puretaan paha olo, ei selitetä käsittämättömiä tempauksia eikä anneta kasvaa heidän rauhassa ja rakkaudessa. Sen sijaan henkisen kuonan roskakippona lapset ovat mitä mainioimpia.

Lapsi ei ole enää turmeltumaton. Hän alkaa vähitellen inhota jopa vihata itseään. Kun olen näin surkea ja mitätön muutenkin, miksi panostaa mihinkään itseeni liittyvään? Vässykät vaeltavat loskaisilla kaduilla katse maassa. Suupieliltä ei tule hymyn häivää paitsi sitten kun kuulee naapurin epäonnesta. Kateus, synkkyys, negatiivisuus ja jopa viha saavat hyvän maaperän.

Onko tällainen ihminen kaunis? Hän tuskin pitää huolta itsestään tai lähimmäisistään. Negatiivisuus ja huono itsetunto varjostaa valintoja. Kaupassa tarttuu vihanneksien sijaan hipposäkki mässyä. Lihatiskiltä ei tartu koriin hyvää lihaa vaan einespuolelta E-aineiden kyllästämä epämääräinen tassu teurasjätteitä. Kaikki tietää mihin tämä johtaa. Kotona ihmetellään maailmaa telkun takaa. Ulos ei kannata mennä kun sataa. Harrastuksissa on vain ikäviä ihmisiä.

Väsynyttä. Ihmiset ovat negatiivisuuden kahlitsemia eivätkä näe paistetta risukasan takaa.

Kauneuden kaava on positiivisuudessa. Kurjuudessakin voi nauraa ja säteillä. Hymyilevät ihmiset ovat kauniita, sisältä ja ulkoa.

Hymyilkää!

Kävin hesessä. Otin bonuskorttitarjouksena isoimman aterian minkä saa. Kaverin kanssa puhuttiin kaikenlaisia, naisista toki. Sitten hain kunnon hipposäkin mässyä (mitä en juuri koskaan tee). Nyt masuni on täynnä roskaruokaa ja karkkia. Sanonpa suoraan, että ihmettelen suuresti, että mitä mielihyvää ihmiset voivat tästä saada?? Olo on paha ja harmittaa hukkaan heitetyt rahat! Tulipa sekin koettua.

Eipä tässä muuta. Olin tänään töissä, huomenna kanssa. Viikonloppuna pitäisi taas mennä Ilvekseen. Saa nähdä ketä tuttuja tulee vastaan tällä kertaa...

Iso määrä kommentteja tuntuu hyvältä. Huomion saaminen tuntemattomilta saa vatsan pomppaamaan. Mitä muutakaan tämä on kuin digitaaliavaruuteen ulkoistettua flirttiä? Eli suoraan sanottuna : osoitus ihmisen narsistisuudesta??!!! :)

Ei se mitään. Jatketaan "kommailua".

Jaaniin..Teneriffan sijaan lähdenkin Lontooseen serkun luokse 3-9.1.2006. Velipoika Emuir tulee samalla kyydillä. Loistavaa!!!! Kiva päästä taas pyörimään Lontoon yöelämään ja etenkin se suuri luonnonhistoriallinen museo kiinnostaa....

Väsyttää...tänään klo 12 olisi työhaastattelu ja yksi työtodistus vielä kateissa...viime tippaan ei kannata jättää tärkeitä asioita....

kele..

19.11.1978. Silloin saavuin ihmettelemään tähän maailmaan. Nyt ensi lauantaina juhlin muutaman hyvän kaverin kanssa tuota maagista tapahtumaa. Toisaalta on ihan sama paljonko on ikää lasissa, elämä silti rullailee eteenpäin ja ainakin vielä sitä on fyysisesti ja henkisesti nuoressa kunnossa.

Huomaan tulleeni elämässä jonkinlaiseen risteyskohtaan. Puolen vuoden päästä lienen töissä jossakin firmassa jossakin maassa jossakin kaupungissa. Kaikki on mahdollista. Ala-asteella pohdin, että "kunpa jo olisin ylä-asteella". Vastaavasti yläasteella ollessani pohdin, että "kunpa olisin jo lukiossa", missä taas toivoin jo olevani opiskelemassa. Mitä sitten kun olen saanut oman alan töitä? MITÄ SITTEN TOIVON? Mikä on seuraava vaihe?

Ehdotuksia?

Nyt hieman pohdin tässä virtuaalitodellisuuden vaikutuksia ihmiseen. Edellisessä päiväkirjamerkinnässä pohdin kevyesti virtuaalikaverisuhteita. Entä miten mahtaa virtuaalitodellisuudessa roikkuminen vaikuttaa omaan fyysisyyteen?

Tarkoitan virtuaalitodellisuudella esimerkiksi tietokonepelejä jotka tähän mennessä ovat kansalle lähes ainoa järkevä keino olla jossakin addiktoivassa todellisuudessa mikä ei ole lainkaan totta. Toki pelien lisäksi jokin habbohotel -tyyppinen virtuaalinen hengausmesta tai jopa erilaiset "tsätit".

Muistan kun eräs virtuaalitodellisuutta opiskeleva jamppa kertoi eräällä luennolla, että ihmiset kestävät eri tavalla irtaantumista oikeasta todellisuudesta, mistä seuraa fyysistä pahoinvointia muodossa tai toisessa. Toisille pahoinvointioireita tulee jo lyhyessä ajassa, toisille nopeammin.

Vaikka pelit, tsätit jne eivät mitenkään vastaa perinteistä virtuaalitodellisuutta, voidaan ehkä ajatella, että ainakin osittain niillä on samankaltaisia vaikutuksia. Eilen pelasin pitkään erästä tietokonepeliä aamukolmeen saakka. En huomannut, että aika kului nopeasti, en huomannut, että minulla on jano ja nälkä. Vessaankin oli asiaa. Eipä ihme, että olo oli huono.

Lisäksi tänään aamulla ja päivällä en kokenut itseäni fyysisesti niin voimakkaasti kuin yleensä. Sitten aloin pohtimaan, että ehkä tällainen virtuaaliosatodellisuuksissa hengailu "irtaannuttaa" meidät itsestämme. Eipä ihme, että nuoruutensa koneiden kanssa peuhaavat jopa pyrkivät väheksymään ihmisen ja siten itsensä fyysistä luonnetta - eli ovat huonoryhtisiä ja heikkoja. (tuleepas nyt tiukkaa sanaa, älkää loukkaantuko)

Noh, kävin korjaamassa tilanteen käymällä punttisaleilla. Nyt on aivan loistava olo!!! Saleilla näin myös Carloksen. Jäätiin lopuksi zuumaamaan kun tytöillä alkoi jokin steppitunti. Eikun siis jäimme venyttelemään....:D

Ruokakaupassa näin Gérman:in. En ole hänen kanssa pitkään aikaan hablannutkaan. Kuulemma jatkaa väikkäriään. Mukava tyyppi kyllä....

<avautuminen>

Joo hei kattellaan! C U ! Hasta luego!

Olen koko päivän tsättinyt. Ensin moskovalaisen ja turkkilaisen tytön kanssa. Sitten toki suomi-kavereiden kanssa. Enemmän voisi tsättiä kuin jaksaa.

Mistä tähän on tultu? Tietokoneesta on tullut elämän arkea rytmittävä kodin viihdekeskus. Siitä katselet elokuvat, telkut, kuuntelet musiikkia. Enää uutta seedeetä ei tarvitse käydä edes kaupungista hakemasta kun voi vaan hakea ne jostakin maksullisesta palvelusta. Sitten kavereihinkin pidetään yhteyttä tietokoneen avulla. Kaverille ei tarvitse enää mennä, vaan voi katsoa hänen luukkuaan vebbikameran avulla ja jutella tekstin tai äänen muodossa - ihan miten vaan.

Onko tässä mitään järkeä???

Onko tällä mitään merkitystä?

Ainakin pari kaveria on naimisissa tsättikavereidensa kanssa. Minä tunnen porukkaa ulkomailta koskaan käymättä niissä maissa. Toki on sitten ihan irl tavattuja ulkomaalaisia kavereita. Ehkä tällä on jokin merkitys. Ainakin nyt toimitaan. JOtenkin tuntuu, että olisi kivempi katsoa revontulia nuotion palaessa....istuminen ei ole ihmisarvoista elämää...

</avautuminen>